Kuten kirjoitin tätä blogia aloittaessa, on vaikea löytää suomenkielisiä riittävän hyviä hoito-ohjeita nelivarpaiden hoidosta, jotka olisivat lisäksi myös luettavissa samasta lähteestä. Halusin siis lähteä yrittämään parhaani ja toivon mukaan tästä blogista on hyötyä ja iloa mahdollisimman monelle konnan omistajalle tai "nelkusta" haaveilevalle. Tietenkään me kasvattajat emme voi aina olla kaikesta samaa mieltä, mutta yritän kirjoittaa tähän blogiin hoito-ohjeita mahdollisimman simppelisti ja ymmärrettävästi. Pyrin kirjoittamaan sellaista tietoa, jonka turvin pääsee ainakin alkuun eikä tekisi mitään olennaisia virheitä konnan hoidossa.
Nelivarvaskilpikonnan (lat. Testudo Horsfieldii) hoidon kannalta erityisen kriittistä aikaa on poikasvaihe, ne muutamat ensimmäiset elinvuodet kun konna kasvaa ja kehittyy eniten. Niinhän se on ihmistaimienkin kasvatuksessa. Me tiedämme miten tärkeää ihmislapsen on saada riittävät eväät elämäänsä kasvaakseen hyvinvoivaksi ja toimintakykyiseksi ihmislajin yksilöiksi. Sama pätee kilpikonniinkin. Oikeanlaiset olosuhteet, oikeankainen ravinto ja riittävän stressivapaa elämä ovat tärkeitä.
 | ||
| Jep, ne ovat kuoriutuessaan näin pieniä ja painavat 12-18g. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että nelivarpaat ovat aikuisina leipälautasen kokoisia, jos ne ovat uroksia ja ruokalautasen kokoisia, jos ne ovat naaraita. Siis raajat mukaan luettuna, ei pelkkä kilpi. Aikuisten paino vaihtelee naarailla kilon kummallekin puolin ja uroksilla se on n. 600g:n molemmin puolin. Konnasi ei pysy pienenä kauaa, kuten vauvatkaan eivät pysy vauvoina kovin pitkään. |
 | |
| Täysikasvuisten kilpikonnien ulkoaitaus vanhassa kodissamme. Pohjalle on hyvä laittaa esimerkiksi betonilaattoja, sillä muutoin kilpikonnat voivat kaivaa tiensä ulos ulkotarhastaan ja kadota nopeasti jäljettömiin. Verkkopohjaan saattaa konna satuttaa itsensä kaivellessaan. Kuvassa ulkoaitausta ei ole vielä sisustettu. Päälle tuli myös verkko etteivät linnut tai muut eläimet pääse kiusaamaan konnia. Lumikot ja kärpät saattavat päästä pienestäkin raosta sisään ja ne ovat petoeläimiä. |
Mitä niille pitää syöttää ja missä niitä pidetään?
Terraario
Tarvitset poikaselle terraarion. Sen ei tarvitse olla kovin syvä. Ihan pienelle konnalle voi riittää esimerkiksi 15cm korkeat laidat, mutta jos hommaat heti pikkuisen isomman terraarion, ei tarvitse sitten heti jo vuoden päästä olla hankkimassa uutta. Terraario on päältä avoin. Suljetuissa terraarioissa kosteusprosentti pääsee nousemaan helposti liian korkeaksi eikä ilma kierrä riittävästi. Terraarion ei tarvitse olla kallis. Muovinen vuodevaatelaatikko tai käytetty jyrsijän häkin pohja voi toimia. Pohjan tulee olla vedenkestävä. Jos teet sen filmivanerista itse, voit tiivistää saumat akvaariosilikonilla. Älä käytä huokoista materiaalia, sillä pohjamateriaali pidetään pohjalta hieman kosteana.
Jos pidät pikkukonnaa päivisin välillä ulkona, vaikkapa kaninhäkki voi olla hyvä terraario, sillä silloin oravat tai linnut eivät pääse nappaamaan pienokaista. Ulkona on silti varottava esimerkiksi liian kuumana porottavaa aurinkoa tai muurahaisia, jotka saattavat löytää pikkuisen ja hyökätä sen kimppuun. Voi olla viisasta, ettei ihan ensimmäisen vuoden tai toisen vuoden kokoista pikkukonnaa jätä kokonaan vahtimatta ulkona ainakaan useiden tuntien ajaksi.
Ensimmäiset yksi tai korkeintaan kaksi vuotta voi riittää erimerkiksi 50x70cm:n kokoinen terraario. Jos hankit isomman, esimerkiksi 60x100cm:n terraarion, se voi olla konnan kotina vielä vähän pidempään. Liian iso terraario voi olla hankala, sillä et välttämättä löydä pikkuruista konnaa sieltä kovin helposti jos se päättää kaivautua pidemmäksi aikaa pohjamateriaaliin.
Valaistus
Kilpikonnat ovat matelijoita, eli ne ovat vaihtolämpöisiä ja siis aikalailla riippuvaisia ympäristön lämpötiloista. Talvihorroksessa ne elelevät ruoatta useita kuukausia 2-5 celciusasteen lämpötilassa ja kesällä ne ottavat arskaa helteessä, jolloin lämmittelyalueen lämpötila voi olla 30-45 asteen välillä. Jos tulee liian kuuma, ne hakeutuvat varjoon ja tarvittaessa kaivautuvat maahan viileämpään.
Poikasilla tulee olla lämpölamppu, joka säädetään sellaiselle korkeudelle, että sen alapuolella lämpötila on n. 35 astetta. Älä aseta lamppua liian alas ettei konna vain polta siihen itseään. Hanki mieluummin pikkuisen tehokkaampi ja vähän korkeammalla kuin tehottomampi ja liian matalalla. Jos konnia on useita, ne voivat kiivetä toistensa päälle ja pääsevät silloin korkeammalle. Meillä isäkonna on meinannut polttaa kuuppansa lamppuun alkaessaan paritella äitikonnan kanssa lämmittelyalueella. Lämpölampuiksi käy mikä tahansa sopiva lämpöä tuottava lamppu sopivalla korkeudella, mutta lämpölamppuja voi hankkia myös eläinkaupasta.
Konna tarvitsee UV-valaistuksen. Sen kilpi ei muuten kehity oikein eikä pysy terveenä. Ei myöskään sen iho ja suomut. Mikä tahansa UV-lamppu ei tietenkään käy, vaan sen pitää olla tarkoitettu juuri maakilpikonnille tai samantyyppisille matelijoille. Saatavilla on eläinkaupoissa Arcadia ja Exo Terra-merkkisiä UV-putkia. Monet pitävät Arcadian putkia parempina, sillä niitä ei tarvitse uusia kuin 6kk:n käytön jälkeen siinä missä Exo Terran putket olisi hyvä uusia 3kk:n käytön jälkeen. Toiset ovat kylläkin sitä mieltä että putkia voi pitää pidemmänkin aikaa, esimerkiksi puolet pidempään jos konna saa myös kesäisin olla ulkona auringossa lämmittelemässä. Periaatteessa kun osan aikaa konna horrosta ja osan aikaa saa UV-säteet auringosta, UV-putkien vaihto vuosittain voi riittää. Tosin tästä kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä. UV-valaisimien rungoiksi sopivat myös esimerkiksi rautakauppojen ja sähkötarvikeliikkeiden rungot. Niitä ei tarvitse välttämättä ostaa eläinkaupasta eikä niitä välttämättä niistä edes saa.
Keväästä syksyyn valaistusta voi pitää päällä 12 tuntia päivässä esimerkiksi aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Syksyn pimetessä valaistuksen päälläoloaikaa lyhennetään. Tässä voi käyttää maalaisjärkeä. Ei ole olemassa mitään pätevää yleissääntöä missä tahdissa valoja vähennellään, mutta esimerkiksi lokakuun alusta siihen asti kun konna kevättalvella heräilee horroksesta voivat valot olla kokonaan pois päältä.
Horroksesta kirjoitan myöhemmin vähän enemmän. Pikkukonna ei välttämättä horrosta heti ensimmäisenä talvena. Tunnettu nyt jo edesmennyt konnatietäjä tiesi kertoa kun asiaa aikoinaan tiedustelin, että luonnossa yli 40g painavat konnat selviävät yleensä horroksesta hyvin. Olenkin siksi ohjeistanut ettei konnaa horrostuteta ensimmäisenä talvena, mutta ei se toki mikään synti ole. Se on vain minun mielipiteeni. Valaistus kannattaa kytkeä ajastimeen ettei tarvitse olla aina miettimässä että muistaa sopivaan aikaan napsaista valot päälle tai päältä pois. Parina päivänä viikossa voi aivan hyvin jättää valot pois päältä. Onhan konnalla pilvisiä päiviä luonnossakin elellessään. Konnat usein nukkuvat paljon ja saattavat syödä niukasti ja kaivautua syvälle pohjamateriaaliin kun on viileitä pilvisiä päiviä. Joskus tuntuu, että sisälläkin terrassaan oleilevat konnat tietävät jos ulkona on synkempää ja kylmempää ja vetäytyvät silloin viettämään hiljaiseloa.
Pohjamateriaali
Itse en luovuttaisi pikkukonnaa kotiin, jossa maakonna haluttaisiin pitää lattialla, matelijamatolla, sahanpurussa tms. kuivalla ja sopimattomalla alustalla. Nelivarvaskonnat toki ovat melko kuivillakin alueilla eleleviä, mutta niiden levinnäisyysalue on laaja ja kattaa erilaisia maastoalueita Euraasiassa. Silti niiden terraariossa on hyvä olla kosteahko pohja, johon ne voivat tarvittaessa kaivautua. Pinta voi välillä hieman kuivahtaakin kunhan se ei kuivuuttaan pölise ja häiritse konnan silmiä ja hengitysteitä tai taloudessa asuvien ihmisten silmiä tai hengitysteitä.
Mielestäni paras ja edullisin pohjamateriaali on lannoittamattoman luonnonturpeen ja hienon puhallushiekan sekoitus yhden suhde yhteen. Hiekka estää turvetta pöllyämästä liikaa ja turve imee kosteutta ja hajuja. Poikasella on hyvä olla useita senttejä pohjamateriaalia, jonne se pääsee hyvin kaivautumaan. Kaivautuminen on nelivarpaille hyvin luontaista käyttäytymistä ja niille on annettava siihen mahdollisuus. On toki muitakin materiaaleja ja niitä voi myös miksailla keskenään. Eläinkaupoista voi saada esimerkiksi kookoskuitua, kaarnahaketta ja sammalta ja jos löytää puutarhahaketta, jossa ei ole mitään myrkyllisiä aineita, sitäkin voi käyttää. Joissain kodeissa joko konna tai isäntäväki saa silmä- tai hengitystieoireita turpeesta siitä huolimatta että sitä kostutellaan ja silloin pitää miettiä muita ratkaisuja. Pelkkä hiekka voi saada terraarion nopeasti haisemaan pistävälle kun konna virtsaa sinne.
Aluksi terraarioon voi laittaa vettä ihan kunnolla. Ei kuitenkaan niin että materiaali on niin märkää että se valuu vettä kun sitä puristaa. Jatkossa koko materiaalia voi kastella vähän paremmin silloin tällöin ja päivittäin sitä voi sumuttaa suihkepullolla. Kuiva heinä tai kuivat paloitellut puun lehdet poikasen terraariossa pinnalla voivat auttaa siinä ettei pohjamateriaali kuivu liian nopeasti. Se ei haittaa että se välillä pääsee pinnalta vähän kuivahtamaan. Konnan ei ole hyvä olla liian kosteassa. Terraariossa voi olla myös alueita jotka ovat kuivempia tai kosteampia kuin toiset alueet.
Kokonaan pohjamateriaalin voi uusia esimerkiksi pari kertaa vuodessa tai jos se alkaa haista liikaa. Muutoin pinnalta voi kerätä vaikka muovilusikalla tai isojen konnien kohdalla lasten hiekkalapiolla kakkoja ja niitä kohtia joissa selvästi on pissaa. Pissan seassa voi näkyä valkoista tai ulos tuleva tavara voi muistuttaa puoliksi hyytynyttä kananmunan repaleista keltuaista tai valkoista majoneesia. Tämä on normaalia. Jos tuntuu että pohjamatskua saa olla koko ajan vaihtamassa, mieti olisiko tarpeen lisätä pohjamateriaalin määrää. Pikkukonnalla voi olla viidestä senttimetristä kymmeneenkin senttimetriin pohjamateriaalia terraariossa kunhan konna ei pääse kiipeämään terraariosta pois. Aikuisella voi olla 15-20cm senttiä pohjamateriaalia ja 40-50cm. korkea terraario. Muista, että konnat voivat kiivetä myös toistensa päälle ja päästä siten pois terraariosta tai ne hyödyntävät terraarion sisustusta kiipeämiseen. Ne eivät ole kömpelöitä, vaikka ehkä näyttävät hieman siltä.
Ravinto
Nyt päästään ihan hurjan tärkeään asiaan poikasten hoidossa. Nelivarvaskilpikonnien poikasten ravitsemuksessa on yhtä tärkeässä osassa sekä ravinnon laatu, että määrä. Voisi jossakin mielessä sanoa että less is more eli vähemmän on enemmän. Poikanen ei saa päästä kasvamaan liian nopeasti eikä sille saa syöttää liian proteiinipitoista ruokaa. Nelivarvaskilpikonnat ovat kasvissyöjiä. Mitä tämä kaikki sitten merkitsee käytännössä?
Luonnosta konnille voi kerätä kasveja, joita useimpia pidetään pelkkinä rikkaruohoina. Ihan mitä tahansa ei voi syöttää. Osa on myrkyllisiä tai haitallisia. Turvallisia ovat ne kasvit, joita myös ihmiset voivat käyttää villiyrtteinä salaatissa ja ovat ennen salaattikasvien jalostamista nykymuotoihinsa käyttäneetkin. Olet kenties myös sattunut huomaamaan, että monet ihmiset ovat nykyään uudelleen innostuneet hortan eli villiyrttien keruusta ja niiden käytöstä ruoanlaitossa. Voit siis kerätä salaatit luonnosta sekä itsellesi, että konnillesi!
Netti auttaa tunnistuksessa jos koulun biologian kasvientunnistus ei ole jäänyt pitkäaikaismuistiin. Googlaamalla kasvin nimen, löytyy kuvahausta usein hyvin tuloksia. Tuloksia tulee vielä lisää latinankielisen nimen perusteella. Tässä muutamia kasveja, jotka auttavat alkuun: Voikukka, hiirenvirna, maitohorsma, vadelmanlehti, poimulehti, metsämansikan lehdet, mustikan lehdet, ratamo, vuohenputki, koiranputki, siankärsämö, marjapensaiden lehdistä herukoiden ja karviaisten lehdet, lehtipuiden lehdet, kamomillasaunio, ruiskaunokki, takiainen.. Juolavehnä on liian oksalaattipitoinen ja apila liian proteiinipitoinen kilpikonnalapsosten ruoaksi. Muistathan kerätä kasveja vain puhtailta alueilta, ei teiden varsilta. Konna on pitkäikäinen eläin ja siihen voi ajan myötä kertyä raskasmetalleja ja saasteita terveyttä ja elintoimintoja haittaamaan aivan kuten ihmisiinkin.
Syksyisin ja keväisin kannattaa kaupasta ostaa konnalapselle vain kaikkein tummimpia salaatteja kuten tammenlehväsalaatti tai romaine. Vaaleammat "perussalaatit" ovat aika ravintoköyhää höttöä. Myös rucolaa ja yrttejä voi syöttää. Kesällä on hyvä kuivattaa kasveja talven varalle. Pikkukonnalle voi suikaloida sitten salaattia ja yrttejä keittiösaksilla ja ripsotella kämmenten välissä murskattuja kuivia kasvien lehtiä joukkoon.
Konnapoikasten ravinnon pitäisin simppelinä ja tietyllä tapaa "köyhänä". Jotta konna ei kasva liian nopeasti, voi pitää myös pari paastopäivää viikossa jolloin myös valaistuksen voi pitää pois päältä. Hyvä määrä ruokaa on konnan kilven kokoinen kasa. Päälle voi ripottaa kalkkia ja pari kertaa viikossa sekaan tulisi laittaa myös hyppysellinen Nutrobalia, matelijoiden vitamiini- ja hivenainevalmistetta. Kalkin suhteen hyviä vaihtoehtoja ovat apteekista ostettu puhdas kalkkijauho tai maatalouskauppojen ruokintakalkki. Sitä toki myydään halvalla säkeissä, mutta paikkakunnan "konnailijoiden" kannattaa ehkä jakaa omistaan, sillä pieniä säkkejä ei myydä. Yhden konnan kohdalla kerran hankittu säkki on jotakuinkin "ikuinen". Jotta hivenaineita saa varmasti monipuolisesti, on suositeltavaa hankkia eläinkaupasta myös seepiansuomua, jota voi raastaa raastimella kalkin joukkoon yhden suhde yhteen sekoitukseksi. Seepiansuomua myydään myös valmiiksi jauhettuna ja joidenkuiden konnat rouskuttavat seepiansuomua myös sellaisenaan, mutta eivät kaikkien.
Olen joskus syksyisin antanut konnille silloin tällöin muutaman pienen marjan, kuten pari puolukkaa, pihlajanmarjaa tai ruusunmarjan. Muulloin olen aika pedantti varsinkin poikasten ruokinnan suhteen. Hedelmiä ja esimerkiksi tomaattia nelkuille ei kannata antaa eivätkä ne niitä lainkaan tarvitse. Hedelmät voivat myös olla haitallisia konnan ruoansulatuskanavan mikrobistolle. On tullut opittua näitäkin asioita kantapään kautta, sillä meillä on ollut konna joka piereskeli syötyään omenaa ja yhdelle tulee ripuli tomaatista. Nykyisin olen paremmin ymmärtänyt etteivät konnat todellakaan tarvitse mitään ylimääräisiä herkkuja. Se on lähinnä ihmisillä se tarve hemmotella konnaa, vaikka konna voi aivan hyvin terveelliselläkin lajinmukaisella ruokavaliolla. Voisimme ottaa konnista oppia.
Jos saat käsiisi jostain maakonnille tarkoitettuja Pre Alpin Testudo-merkkisiä vedessä liotettavia kuivatuista kasveista tehtyjä pellettejä, hanki ihmeessä ja käytä konnan ravintona. Voi tosin mennä aikaa ennen kuin konna tottuu tällaiseen ruokaan. Poikasillekin on saatavilla hienommaksi leikattua versiota, mutta saatat joutua tilaamaan sitä ulkomailta. Pussi on kyllä hyvin riittoisa. Tällainen terveellinen ja monipuolisesti eri kasveja sisältävä kuitulisä on erinomaista ruokaa konnille. Sellaista ruokaa, jota ne syövät luonnossakin varsinkin kuivana keskikesänä. Vehreämpää ruokaa on tarjolla keväisin ja syksyisin.
Terraarion sisustus
Konna ei masennu, jos sillä ei ole viimeistä huutoa oleva sisustuslehteen kelpaava terraario. Terraarion silmää miellyttävä sisustus on lähinnä ihmistä varten. Meidän terraariot on karummanpuoleisia emmekä käytä niiden sisustamiseen paljoa rahaa. Konna tykkää kiipeillä, joten terraariossa voi olla jokin sopiva pieni silta, eri kokoisia ja muotoisia kiviä, kyljellä oleva saviruukku luolaksi ja vaikka pieni mehitähti tai jokin muu ei-myrkyllinen kasvi. Kasvi kannattaa olla sen verran korkeassa ruukussa ettei konna pääse syömään sitä mikäli haluaa säilyttää kasvin koristeena. Jotkut käyttävät erilaisia materiaaleja kuten erilaisia hiekkoja, lehtiä, sammalia tai hakkeita terraarion pinnalla, jotka voi rajata pienillä kivillä tai puulastuilla. Terraarioon voi myös tehdä erilaisia polkuja ja rajata erilaisia alueita. Konnat kylläkin saattavat melko perusteellisesti myllätä hienot sisustukset, joten niitä voi joutua uusimaan melko usein.
Vesi, siisteys
Terraariossa on hyvä olla matala vesiastia, jossa vesi ylettyy konnan kilven puoliväliin. Vesi on hyvä vaihtaa päivittäin. Valitettavasti konnilla on tapana pissata ja kakata juuri siihen paikkaan missä ne sattuvat hädän yllättäessä olemaan. Jotenkin tuntuu että ne erityisen mielellään käyttävät vesiastiaa yleisenä vessanaan, mutta ei niitä myöskään haittaa pätkääkään käyttää kökäleitään vaikka tyynynä jos niikseen tulee. Sillä ei konnalle ole niin väliä.
Menneinä vuosikymmeninä oli ohjeita että maakilpikonnia pitäisi kylvetellä. Ei niitä luonnossakaan kukaan kylvetä eivätkä maakonnat ole vesikonnia. Jotkut konnat juovat säännöllisesti, toiset eivät koskaan. Jotkut juovat kuumalla ilmalla, mutta eivät muulloin. Opit kyllä tuntemaan oman konnasi tavat ja persoonallisuuden. Konnaa voi tosin liotella vähän tai suihkutella kädenlämpöisellä vedellä jos ne ovat pahasti lianneet itsensä esimerkiksi ulosteilla. Juuri tänään viimeksi putsailin vauvakonnaa, jonka kilvelle toinen konna oli kakannut.
Kirjoittelen jatkossa lisää neuvoja konnan hoidosta, kuten horrostuksesta ja konnan lisääntymisestä. Saa myös tarjota julkaistavaksi nelivarvasaiheisia vieraskirjoituksia. Ne voivat olla ihan vain esittelyjä omista konnista, kokemuksia siitä kun konnat sairastavat, lisääntyvät, syövät, tekevät omistajiensa mielestä hassuja juttuja, karkaavat ja löytyvät yms. Näitä kaikista kokemuksista voi olla iloa ja apua muille "konnamaakareille". Voitte myös ehdottaa sopivia aiheita, joista kirjoittaa tai joihin voisi etsiä haastateltavia tai jutun kirjoittajia. Myös nelivarvasaiheisia kuvia saa lahjoittaa blogin kuvitukseksi.
