Ajatuksia nelivarpaiden ruokinnasta ja ruoan vaikutuksesta kilpeen

Luonto on kesäaikaan täynnä maakonnille sopivaa syötävää.

Kuvassa 27-vuotias Börje, joka on tullut nykyiselle omistajalleen 7-vuotta sitten. Sen menneisyys on hieman hämärän peitossa, mutta jossain vaiheessa sen ruokinnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä kilvessä näkyy selkeä pyramidikasvu ja kilven virheellinen muoto. Kilpipalat lukuunottamatta reunimmaisia ovat selkeästi koholla. Lemmikin hurmaavuutta tämä ei tosin millään tavalla haittaa.

Tämä suloinen nuori 4-vuotias konna on nimeltään Pumba ja se on nyt kolmannella omistajallaan. Sen ensimmäisessä kodissa ei ollut ihan parasta mahdollista tietoa konnien ruokavaliosta, joten sillä ehti jo hieman pyramidikasvuisuutta tulemaan. Mitä aikaisemmin ruokavalio korjataan, tietenkin sen parempi, mutta elämän ensimmäisten vuosien kilpeen tuoneet muodot jäävät silti jossakin määrin näkyviin. Konnat ovat kuitenin sopeutuvaa sorttia ja vähäiset "vahingot" tuskin sitä juurikaan haittaavat myöhemmin elämässä. Muualla kuin luonnossa kasvaneiden konnien kilvistä on lähes mahdotonta saada kasvamaan ihan täydellisiä.

Tämä jo edesmennyt Herra Konna löydettiin aikoinaan hylättynä, joten sen ikää ei tiedetty. Todennäköisesti se ei ollut saanut kovinkaan lajilleen luontaista hoitoa ja ruokaa, koska sen kilpi oli kehittynyt todella virheellisesti ja jäänyt muun kasvun suhteen jälkeen siten, että konna ei mahtunut kilpeensä kuin osittain. Konna sai kuitenkin hyvät viimeiset vuotensa sille kodin antaneen ihmisen luona.

Kuvassa vanha herra Kilpinen, joka on jo ainakin 60-vuotias. Sen tarkempaa alkuperää ei tiedetä, mutta se on ostettu 60-luvulla puutarhamyymälästä Hämeenlinnasta. Kilpisen kilpi on sen muotoinen kun nelivarvaskonnilla luonnostaankin kuuluu olla.

Lämpimät kiitokset kaikille konnansa tarinan ja kuvan tätä juttua varten antaneille!

Väärää ja vanhentunutta tietoa vielä paljon liikenteessä
Minua surettaa se, että tämä maa on vielä täynnä koteja, joissa ruokitaan nelivarvaskilpikonnia ja muita maakonnia jatkuvasti väärin. Tämä johtuu siitä että näissä kodeissa konnien omistajat eivät seuraa aikaansa. Ajatellaan kenties että ne ohjeet joita alunperin kenties vuosia tai vuosikymmeniä sitten on konnan ruokinnasta annettu on oikeaa tietoa tai ainakin riittävän hyvää tietoa. Uusi tieto saattaa tulla aivan yllätyksenä sitten kun siihen esimerkiksi jossain netin keskusteluryhmässä törmää. Varsin ikävää on se, että virheellinen tieto siirtyy eteenpäin kun konnia myydään uusiin koteihin ja se, että eläinkaupoistakin saa monet jatkuvasti sitä väärää tietoa.

Millaista tietoa sitten on liikkeellä? Enää ei juurikaan törmää siihen että konnille pitäisi antaa esim puuroa, pakastevihanneksia tai lihaa. Joskus vuosikymmeniä sitten nimittäin annettiin tällaistakin tietoa. Nykyajan virhetieto liittyy lähinnä tuoreisiin vihanneksiin ja liikaruokintaan. Annetaan mm. tomaattia ja kurkkua ja kaikenlaista muuta vihannesta. Jotkut antavat näitä joka päivä, jotkut vain esim. kerran viikossa, joka on kuitenkin parempi kuin se joka päivä. Konnat eivät saa tämänkaltaista ruokaa luonnollisilla levinneisyysalueillaan. Pyritäänhän omalta osaltamme levittämään eteenpäin sitä parasta mahdollista tietoa, joka on kulloinkin saatavilla!

Konnien ruokavalio luontaisilla levinneisyysalueilla

Mikä olisi paras lähestymistapa kun mietitään konnan mahdollisimman lajinmukaista ruokintaa? Se, että pyrkisimme imitoimaan luonnon olosuhteita mahdollisimman hyvin. Nelivarpaiden levinneisyysalue on melko iso eikä sillä ole joka paikassa luonnossa ihan samanlaisia olosuhteita. Niitä on kuivemmilla ja karuimmillakin alueilla, mutta myös vähän vehreämmillä ja kosteammilla alueilla. Myös vuoden mittaan niiden olot levinneisyysalueilla muuttuvat ja myös eri vuodet voivat poileta oloiltaan toisista vuosista. Ne ovat siis hyvin sopeutuvaista sakkia. Mitkä ovat siis yhteisiä nimittäjiä nelivarpaiden luonnon oloille niiden ravitsemuksen suhteen?

Tyyppiesimerkki niiden oloista on vuosi, jolloin ne eivät syö mitään moneen kuukauteen ollessaan talvihorroksessa. Sitten ne saavat vihreitä kasveja runsaasti sekä keväällä, että syksyllä, jolloin luonto saa taivaalta enemmän vettä. Keskellä kesää on usein kuumempaa, kuivempaa ja karumpaa ja ravinnon määrä vähenee. Ne kaivautuvat silloin usein viettämään eräänlaista kesälepoa ja odottelemaan että saavat taas syksyllä kunnolla tankata tulevaa talvihorrosta varten. Niiden paino siis laskee pari kertaa vuodessa, kesällä ja talvella. Meidänkin oloissa konnat voivat olla keskellä kesää helteillä pitkiäkin aikoja kaivautuneena terraarion tai ulkotarhan pohjamateriaaliin. Ne pärjäävät kyllä ilman ruokaa päiviä tai viikkojakin, joten tervettä ja normaalipainoista konnaa ei tarvitse hätyytellä syömään. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se jos ne eivät helteillä voi kaivautua riittävän hyvin suojaan hieman kosteaan ja helteistä ilmaa viileämpään maahan. Tämän vuoksi olen ottanut konnia pois parveketerraariosta kuumimmilla ilmoilla.

Koska useat Testudo-suvun maakilpikonnat, kuten nelivarvaskin ovat kotoisin usein melko karuista olosuhteista, siellä kasvavien kasvien täytyy olla vahvoja. Sen vuoksi ne ovat myös kehittäneet suojakseen monia aineita, jotka ovat niitä syöville eläimille hyvin terveellisiä. Tilanne on vähän sama kuin ihmisravinnon suhteen monet marjat kuten mustikka. Mustikka on antioksidanttipitoisin siellä missä on karuimmat olot. Siksi kun annamme konnillemme monipuolisesti terveellisiä luonnonyrttejä kesäaikaan, on hyvä myös muistaa kesälläkin antaa niille kalkkia, seepiansuomua ja konnille sopivaa monivitamiinia kuten Nutrobal.

Kuivaruoka

Entä sitten se mielipide, että konnat tarvitsevat myös kuivaruokaa? No toki siitä saa kuitua ja se varmistaa ettei konnan ruokavalio ole liian "vahvaa". Ne ovat kuitenkin syömättä luonnossa pääosan siitä ajasta kun hyvin tuoretta ja vihreää ruokaa ei ole niille saatavilla. En ottaisi esim. turhaa stressiä siitä jos ei meinaa saada konnaansa syömään kuivaruokaa kuten Pre Albin Testudo-pellettejä. Tosin usein ne voivat "oppia" syömään kuivaruokaa silppuamalla villikasveja tai salaatteja ensin pieneksi ja huijaamalla laittamalla sekaan myös vedessä turvotettua pellettiä tai murentamalla käsin joukkoon itse kuivatettuja kasviksia. Aluksi kuivaruoan osuus voi olla hyvin pieni ja sitä voi kasvattaa vähän kerrallaan.

Konnilla voi viikossa olla myös pari paastopäivää, jolla varmistetaan ettei konna syö liikaa (varsinkin poikaset ja hieman ylipainoiset isommat konnat) ja tänä aikana ne voivat halutessaan mutustella terraariossa myös vanhaa sinne jo kuivunutta ruokaa tai sitä voi niille sinne paastopäiviksi vähän laittaa.

Emme ole helteillä pitäneet paastopäiviä, sillä meidän konnat ei juo vesialtaasta joten ne saavat kaiken tarvitsemansa nesteen tuoreruoasta. Järkevin ja ilmainen keino hankkia kuivaruokaa on kuivattaa sitä pitkin kesää itse säästämällä osan kerätystä ruoasta ja kuivattamalla sitä vaikka tarjottimen päällä varjoisassa, mutta mahdollisimman kuivassa paikassa. Konnahan ei tarvitse kaupan salaatteja ja siihen sekoitettua kuivaruokaa kovin pitkiä aikoja vuodesta vaan lähinnnä ne viikot syksyllä kun ruokaa ei enää saa luonnosta ja kun se menee horrokseen ja ne viikot keväällä kun ne otetaan pois horroksesta ja kun ulkona ei vielä vihreää kasva.

Konna ei tarvitse herkkupäiviä

Ihmisillä on usein tunneperäinen tarve antaa konnille herkkuja, joita ne eivät kertakaikkiaan tarvitse ja joista ne eivät millään tavalla hyödy. Itselläkin oli tällaisia ajatuksia vielä alkuvuosina kun konnat meille tulivat. Tuli maistatettua mm. omenaa tai tomaattia. Myöhemmin olen jättänyt kaiken turhan pois niiden ruokavaliosta. Syksyisin saatan antaa paristi viikossa konnille muutamia marjoja kuten pihlajanmarjoja, puolukkaa, orapihlajan marjaa tai ruusunmarjaa. Nämä voisivat potentiaalisesti olla sellaisia joita konna löytää syksyllä ennen horrokseen menoa ja tankkaa niitä talvea varten. Joskus saatan antaa kaluttavaksi parsakaalin varren, jotta nokka kuluu. Nokka tosi kuluu myös jos konnan saa järsimään seepiansuomua. Näin nokkaa ei tarvitse välttämättä kovin usein lyhentää.

Virheellinen ruokavalio näkyy kilvessä
Mitä siitä sitten voi seurata, että konnan ruokkii väärin? Se valitettavasti näkyy asiaan vähänkin perehtyneelle heti kun hän näkee konnan kilven ja muun ulkomuodon. Toki kilven kehitykseen vaikuttavat myös sen muut olosuhteet kuten se onko sillä terraariossaan sopiva mikroilmasto (syntyy pohjamateriaalin kosteudesta, sopivasta lämmöstä ja sopivasta luonnonmukaisesta maa-aineksesta, mutta jää syntymättä jos konnaa pidetään lattialla tai esim.terraariossa pelkän matelijamaton päällä tai jos terraarion pohjamateriaali on koko ajan liian kuivaa). Huonosti ruokitun konnan kilpi on usein muhkurainen ja kilpipalat ovat koholla. Kilpi voi olla koholla myös keskeltä. Tällaista konnan vääränlaisista oloista johtuvaa sairautta kutsutaan pyramidikasvuksi. Kilpi on silloin myös huokoinen ja paksu ja sisäelimille saattaa jäädä liian vähän tilaa.

Kilpi voi väärällä ruokavaliolla jäädä myös muuhun kasvuun verrattuna pieneksi ja se voi olla muutenkin oudon  muotoinen. Oikein ruokitun konnan kilpi on sileähkö ja säännöllisen muotoinen. Tällaisia kilpiä näkyy mm. vanhemmilla maakonnilla, jotka on aikanaan otettu luonnosta täysikasvuisina. Meillä on paljon 10-30-vuotiaita konnia, joita on ruokittu ns. vanhentuneilla opeilla ja valitettavasti monen kilpi jää pysyvästi epämuodostuneeksi. Toki nämäkin yksilöt voivat olla ihan virkeitä ja elää suhtellisen normaalia elämää, mutta ainakin niiden lisäännyttämistä naaraiden osalta kannattaa miettiä, jotta naaralle ei tule munintavaikeuksia. Sydäntä kylmäävää on nähdä välillä konnanpoikasia tai kuvia niistä, kun niillä on pyramidikasvu jo valmiiksi siksi että niitä ruokitaan eläinkaupassa ihan virheellisesti.

Kun aikanaan virheellistä hoitoa ja ruokaa saaneita konnia alkaa ruokkimaan hyvin ja horrostuttamaan, siitä on niille kyllä paljon hyötyä. Usein omistaja joka on ruokkinut konnaa väärin, ei myöskään hoida muutenkaan konnaa lajinmukaisesti, esim. horrostuta luonnossakin horrostavaa konnaa tai tarjoa sille oikeanlaisia olosuhteita terraarioon. Tämä on todella surullista.

Moni haluaisi antaa maakonnalleen ruokaa mahdollisimman monipuolisesti, koska ihmisten ruoan yhteydessä aina puhutaan monipuolisuudesta. Maakonnan ruokavalion suhteen monipuolisuudella tarkoitetaan lähinnä sitä että se saisi monenlaista eri kasvia, ei esimerkiksi vain voikukkaa. Kannattaa siis nähdä vaivaa että oppii tunnistamaan monia konnan ravinnoksi kelpaavia luonnonkasveja. Mielestäni ei hyvä jos konna ei saa koskaan luonnonkasveja esimerkiksi siksi että se asuu isossa kaupungissa. Kaupan kasvatetut salaatit yhdistettynä vitamiineihin ja kalkkiin eivät korvaa luonnon herkkuja, eivät välttämättä edes sitä että luonnonruokaa saa kuivatussa muodossa.



Yliruokinta on vakava haitta

Yliruokinta on yksi isoimmista ongelmista konnien hoidossa. Varsinkin kasvavalle konnalle se on haitallista ja siitä syntyy mm. ongelmia kilven suhteen. Kaiken ikäisten konnien lihavuus on niiden terveydelle pitkällä aikavälillä myös aivan yhtä turmiollista kuin ihmisillekin. Lisäksi niille voi kehittyä myös rasvamaksa jos niitä ei horrostuteta ja jos ne ovat ylipainoisia. Maksan hyvä toiminta on kaikille maksan omistaville eläimille todella tärkeää, sillä maksalla on monia tehtäviä, mm. myrkkyjen prosessoiminen poiseritettävään muotoon. Huonosti toimiva maksa lyhentää elinikää ja huonontaa elämänlaatua. Riittävä ravintoaineiden saanti, oikea määrä oikeanlaista ruokaa ja horrostuttaminen ovat nelivarvaskonnan maksan terveydelle ja muullekin terveydelle erittäin merkityksellisiä asioita.

Vaikka nyrkkisääntönä on se, että konna saa kerran päivässä n. kilpensä kokoisen määrän ruokaa, on hyvä huomioida millainen se oma kilpikonna on. Toiset ovat nirsompia ja syövät huonosti, toiset tuntuvat syövän niin paljon kuin vain ikinä voivat. Tässä suhteessa ne ovat siis samanlaisia kuin ihmiset! Konnansa painokäyrää kannattaa hiukan välillä seurata ja siitä pitää vaikka vähän kirjaakin. Aikaisemmin kirjoittamassani horrostusaiheisessa blogitekstissä on lisäohjeita mm. konnan kasvu- ja painokäyrien seuraamiseen. Jos konna on erittäin hyvin syövää sorttia, siltä voi ottaa jäljellä oleva ruoka pois kun se on syönyt puolisen tuntia. Tämä on paastopäivien lisäksi hyvä tapa ehkäistä liikasyömistä.

Jos konna puolestaan on laihempi ja nirsompi, sillä voi pitää ruokaa tarjolla eivätkä paastopäivät ole ehkä välttämättä tarpeen. Joskus konna ei syö kunnolla, koska sitä ei ole horrostettu. Sillä voi olla myös mm. loisia tai jotakin muuta terveysongelmaa. Jos olet huolissasi, vie konna eläinlääkärin tutkittavaksi. Suosittelen eläinlääkäriä Johanna Rauliota, joka toimii Vantaalla. Muita matelijoihin erikoistuneita eläinlääkäreitä kannattaa tiedustella netin keskustelufoorumeilla ja mm. Facebookin kilpikonna- ja matelija-aiheisissa ryhmissä. Eläinlääkärit voivat tarvittaessa myös konsultoida toisiaan.

Huono vai hyvä hoitaja

"Olenko nyt sitten tosi huono kilpikonnani hoitaja?", saatat kysyä jos huomaat että konnasi ruokkimisessa voisi olla parantamisen varaa. Mielestäni et lainkaan, jos olet kuitenkin aidosti kiinnostunut muuttamaan konnan ruokavaliota paremmaksi, ottamaan mahdollisuuksiesi mukaan selvää oikeanlaisesta ruokinnasta ja teet sen jälkeen parhaasi ruokkiaksesi konnaasi mahdollisimman lajinmukaisesti.

Mielestäni sopimattomia konnan omistajaksi ovat ihmiset, jotka eivät kuuntele niitä neuvoja, joita asiasta paremmin perillä olevat kertovat, eivät ole kiinnostuneita ottamaan näistä asioista itse selvää, eivätkä viitsi muuttaa ruokintatapoja paremmiksi. Jos asiasta kehkeytyy keskustelua, saatetaan päästää ilmoille kaikki mahdolliset selitykset miksi konnan oloja ei viitsitä kohentaa. Minua tällainen ainain suututtaa, konnan puolesta. Nämä lemmikkimme ovat täysin sen varassa millaiset olosuhteet me niille tarjoamme. Niillä on hyvin vähäiset mahdollisuudet voida vaikuttaa oloihinsa.

Aina on konnan hoidossa parantamisen varaa, kaikilla. Asenne siis ratkaisee! Ehkä tulevaisuudessa saamme taas lisätietoa konnien luonnonvaraisista oloista. Siihen asti riittää kun rakastamme lemmikkejämme ja teemme parhaamme pitääksemme niistä riittävän hyvää huolta!

Lisää kirjoituksia nelivarpaiden hoidosta löydät tämän blogin aikaisemmista julkaisuista.

Vuoden 2018 ensimmäiset poikaset

Tänä vuonna Camomilla-äidin muninta ei ole mennyt ihan samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. Se muni ensimmäisen neljän munan satsin kuten aina tähänkin mennessä, n. 3 viikkoa siitä kun konnat oli otettu talvihorroksesta ja päästetty samaan terraarioon. Sen jälkeen Camomilla muni aina parin viikon välein hyvin oudosti ensin kaksi munaa, sitten yhden ja sitten taas yhden munan. Yhteensä munia on siis tullut tähän mennessä kahdeksan ja ensimmäinen neljän munan satsi on jo kokonaan kuoriutunut. Iloksemme siis nämä kaikki neljä munaa tuottivat terveet yksilöt: Veikon, Kaalepin, Ylermin ja Nelkun (tulee sanoista neljäs nelivarvakonna, neljännestä munasta).

Ylermillä on hieman poikkeavasti muodostuneet kilpipalat lähellä päätä. (toinen kilpipala yläkilven keskimmäisistä paloista) Bongaatko sen kuvasta? Toisinaan kilpipalat ovat konnilla muodostuneet hieman erikoisesti, mutta jos konna on muuten terve ja elinvoimainen, siitä ei ole haittaa. Konna on vain hieman eri näköinen.

Kaikki konnamme voivat oikein hyvin, niin iskä Jasse, äiskä Camomilla kuin pikkuisetkin. Neljä sievää pientä munaa köllöttelee vielä hautomossa. Toivomme että niistäkin kuoriutuu vielä joitakin poikasia pitkin kesää.

Mikäli konnia on vapaana, niiden hinta on 250€. En luovuta konnia välttämättä ensimmäiselle, joka niitä kyselee vaan tiedustelen millaiseen kotiin konna tulee, onko aikaisempaa kokemusta maakonnien hoidosta ja onko valmis tarjoamana pitkäaikaisen kodin ja antamaan konnalle mahdollisimman lajinmukaiset elinolosuhteet (mm. ravinto, terraario, pohjamateriaali, valaistus, horrostuttaminen)