Sivut

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Blogin alku

Taloudessamme on ollut nelivarvaskilpikonnia nyt jo usean vuoden ajan. Tätä kirjoitettaessa konnavahvuuteen kuuluvat seuraavat nelivarvaskonnat:

Uros, Jasser on kuoriutunut tietojen mukaan 70-80-luvun vaihteen tienoilla, mutta eläinlääkäri arveli että voi olla vanhempikin, sillä Jasserin kilpi on niin terveen muotoinen että se on saatettu ottaa luonnosta aikuisena. Muutama vuosikymmen sitten maakonnia ei pääsääntöisesti vielä osattu hoitaa niin asianmukaisesti, että kilpi olisi kehittynyt ja kasvan sileäksi, vaan monien vanhempien lemmikkimaakonnien kilvet ovat enemmän tai vähemmän "pyramidikasvuisia" eli möykkyisiä ja epämuotoisia.
Pienempi konna etualalla, Jasser, jonka perässä Camomilla. Nelivarvaskonnaurokset ovat naaraita pienikokoisempia. Urokset ovat täysikasvuisina, n parikymmenvuotiaina suunnilleen leipälautasen kokoisia, naaraat ruokalautasen. Sukukypsyyden nelivarvaskonnat saavuttavat yleensä aikaisintaan reilu kymmenvuotiaina.
Naaras, Camomilla on papereiden mukaan kuoriutunut vuonna 88.

Poikasterraariossa vipeltää seitsemän tänä vuonna kuoriutunutta pientä poikasta. Emme ole ihan varmoja mikä on aiheuttanut konnaimistomme väestönräjähdyksen tänä vuonna, sillä edellisinä vuosina on kuoriutunut vain yksi tai kaksi poikasta kesässä, vaikka munia on munittu 2-5kpl kerrallaan 1-3 kertaa vuodessa. Syynä saattaa olla se, että saimme hautomossa ylläpidetty tasaisempaa optimaalista ilmankosteusprosenttia kuin aikaisempina vuosina.
Alkukesästä 2016 meillä kuoriutuneita kilpikonnavauvoja

Tätä blogia aloin kirjoittamaan siitä tarpeesta, että asianmukaista tietoa nelivarvaskilpikonnien riittävän lajinmukaisesta ja hyvästä hoidosta on niin niukasti saatavilla. Usein eläinkaupoissa ei ole osattu ohjeistaa riittävän hyvää hoitoa. Tietenkään täydellistä hoitoa ei ole olemassakaan, mutta maakilpikonnien hoidossa on aika tarkkaa mitä konna syö, kuinka paljon, kuinka usein, millainen on terraario, valaistus, pohjamateriaali ja että konnalle ehdottomasti toteutetaan sen lajin vaatimusten mukainen talvihorros. Konnalla pitää olla myös riittävästi tilaa ja sillä pitää olla mahdollisuus halutessaan vetäytyä omiin oloihinsa jonnekin hämärään.