Ajatuksia nelivarpaiden ruokinnasta ja ruoan vaikutuksesta kilpeen

Luonto on kesäaikaan täynnä maakonnille sopivaa syötävää.

Kuvassa 27-vuotias Börje, joka on tullut nykyiselle omistajalleen 7-vuotta sitten. Sen menneisyys on hieman hämärän peitossa, mutta jossain vaiheessa sen ruokinnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä kilvessä näkyy selkeä pyramidikasvu ja kilven virheellinen muoto. Kilpipalat lukuunottamatta reunimmaisia ovat selkeästi koholla. Lemmikin hurmaavuutta tämä ei tosin millään tavalla haittaa.

Tämä suloinen nuori 4-vuotias konna on nimeltään Pumba ja se on nyt kolmannella omistajallaan. Sen ensimmäisessä kodissa ei ollut ihan parasta mahdollista tietoa konnien ruokavaliosta, joten sillä ehti jo hieman pyramidikasvuisuutta tulemaan. Mitä aikaisemmin ruokavalio korjataan, tietenkin sen parempi, mutta elämän ensimmäisten vuosien kilpeen tuoneet muodot jäävät silti jossakin määrin näkyviin. Konnat ovat kuitenin sopeutuvaa sorttia ja vähäiset "vahingot" tuskin sitä juurikaan haittaavat myöhemmin elämässä. Muualla kuin luonnossa kasvaneiden konnien kilvistä on lähes mahdotonta saada kasvamaan ihan täydellisiä.

Tämä jo edesmennyt Herra Konna löydettiin aikoinaan hylättynä, joten sen ikää ei tiedetty. Todennäköisesti se ei ollut saanut kovinkaan lajilleen luontaista hoitoa ja ruokaa, koska sen kilpi oli kehittynyt todella virheellisesti ja jäänyt muun kasvun suhteen jälkeen siten, että konna ei mahtunut kilpeensä kuin osittain. Konna sai kuitenkin hyvät viimeiset vuotensa sille kodin antaneen ihmisen luona.

Kuvassa vanha herra Kilpinen, joka on jo ainakin 60-vuotias. Sen tarkempaa alkuperää ei tiedetä, mutta se on ostettu 60-luvulla puutarhamyymälästä Hämeenlinnasta. Kilpisen kilpi on sen muotoinen kun nelivarvaskonnilla luonnostaankin kuuluu olla.

Lämpimät kiitokset kaikille konnansa tarinan ja kuvan tätä juttua varten antaneille!

Väärää ja vanhentunutta tietoa vielä paljon liikenteessä
Minua surettaa se, että tämä maa on vielä täynnä koteja, joissa ruokitaan nelivarvaskilpikonnia ja muita maakonnia jatkuvasti väärin. Tämä johtuu siitä että näissä kodeissa konnien omistajat eivät seuraa aikaansa. Ajatellaan kenties että ne ohjeet joita alunperin kenties vuosia tai vuosikymmeniä sitten on konnan ruokinnasta annettu on oikeaa tietoa tai ainakin riittävän hyvää tietoa. Uusi tieto saattaa tulla aivan yllätyksenä sitten kun siihen esimerkiksi jossain netin keskusteluryhmässä törmää. Varsin ikävää on se, että virheellinen tieto siirtyy eteenpäin kun konnia myydään uusiin koteihin ja se, että eläinkaupoistakin saa monet jatkuvasti sitä väärää tietoa.

Millaista tietoa sitten on liikkeellä? Enää ei juurikaan törmää siihen että konnille pitäisi antaa esim puuroa, pakastevihanneksia tai lihaa. Joskus vuosikymmeniä sitten nimittäin annettiin tällaistakin tietoa. Nykyajan virhetieto liittyy lähinnä tuoreisiin vihanneksiin ja liikaruokintaan. Annetaan mm. tomaattia ja kurkkua ja kaikenlaista muuta vihannesta. Jotkut antavat näitä joka päivä, jotkut vain esim. kerran viikossa, joka on kuitenkin parempi kuin se joka päivä. Konnat eivät saa tämänkaltaista ruokaa luonnollisilla levinneisyysalueillaan. Pyritäänhän omalta osaltamme levittämään eteenpäin sitä parasta mahdollista tietoa, joka on kulloinkin saatavilla!

Konnien ruokavalio luontaisilla levinneisyysalueilla

Mikä olisi paras lähestymistapa kun mietitään konnan mahdollisimman lajinmukaista ruokintaa? Se, että pyrkisimme imitoimaan luonnon olosuhteita mahdollisimman hyvin. Nelivarpaiden levinneisyysalue on melko iso eikä sillä ole joka paikassa luonnossa ihan samanlaisia olosuhteita. Niitä on kuivemmilla ja karuimmillakin alueilla, mutta myös vähän vehreämmillä ja kosteammilla alueilla. Myös vuoden mittaan niiden olot levinneisyysalueilla muuttuvat ja myös eri vuodet voivat poileta oloiltaan toisista vuosista. Ne ovat siis hyvin sopeutuvaista sakkia. Mitkä ovat siis yhteisiä nimittäjiä nelivarpaiden luonnon oloille niiden ravitsemuksen suhteen?

Tyyppiesimerkki niiden oloista on vuosi, jolloin ne eivät syö mitään moneen kuukauteen ollessaan talvihorroksessa. Sitten ne saavat vihreitä kasveja runsaasti sekä keväällä, että syksyllä, jolloin luonto saa taivaalta enemmän vettä. Keskellä kesää on usein kuumempaa, kuivempaa ja karumpaa ja ravinnon määrä vähenee. Ne kaivautuvat silloin usein viettämään eräänlaista kesälepoa ja odottelemaan että saavat taas syksyllä kunnolla tankata tulevaa talvihorrosta varten. Niiden paino siis laskee pari kertaa vuodessa, kesällä ja talvella. Meidänkin oloissa konnat voivat olla keskellä kesää helteillä pitkiäkin aikoja kaivautuneena terraarion tai ulkotarhan pohjamateriaaliin. Ne pärjäävät kyllä ilman ruokaa päiviä tai viikkojakin, joten tervettä ja normaalipainoista konnaa ei tarvitse hätyytellä syömään. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se jos ne eivät helteillä voi kaivautua riittävän hyvin suojaan hieman kosteaan ja helteistä ilmaa viileämpään maahan. Tämän vuoksi olen ottanut konnia pois parveketerraariosta kuumimmilla ilmoilla.

Koska useat Testudo-suvun maakilpikonnat, kuten nelivarvaskin ovat kotoisin usein melko karuista olosuhteista, siellä kasvavien kasvien täytyy olla vahvoja. Sen vuoksi ne ovat myös kehittäneet suojakseen monia aineita, jotka ovat niitä syöville eläimille hyvin terveellisiä. Tilanne on vähän sama kuin ihmisravinnon suhteen monet marjat kuten mustikka. Mustikka on antioksidanttipitoisin siellä missä on karuimmat olot. Siksi kun annamme konnillemme monipuolisesti terveellisiä luonnonyrttejä kesäaikaan, on hyvä myös muistaa kesälläkin antaa niille kalkkia, seepiansuomua ja konnille sopivaa monivitamiinia kuten Nutrobal.

Kuivaruoka

Entä sitten se mielipide, että konnat tarvitsevat myös kuivaruokaa? No toki siitä saa kuitua ja se varmistaa ettei konnan ruokavalio ole liian "vahvaa". Ne ovat kuitenkin syömättä luonnossa pääosan siitä ajasta kun hyvin tuoretta ja vihreää ruokaa ei ole niille saatavilla. En ottaisi esim. turhaa stressiä siitä jos ei meinaa saada konnaansa syömään kuivaruokaa kuten Pre Albin Testudo-pellettejä. Tosin usein ne voivat "oppia" syömään kuivaruokaa silppuamalla villikasveja tai salaatteja ensin pieneksi ja huijaamalla laittamalla sekaan myös vedessä turvotettua pellettiä tai murentamalla käsin joukkoon itse kuivatettuja kasviksia. Aluksi kuivaruoan osuus voi olla hyvin pieni ja sitä voi kasvattaa vähän kerrallaan.

Konnilla voi viikossa olla myös pari paastopäivää, jolla varmistetaan ettei konna syö liikaa (varsinkin poikaset ja hieman ylipainoiset isommat konnat) ja tänä aikana ne voivat halutessaan mutustella terraariossa myös vanhaa sinne jo kuivunutta ruokaa tai sitä voi niille sinne paastopäiviksi vähän laittaa.

Emme ole helteillä pitäneet paastopäiviä, sillä meidän konnat ei juo vesialtaasta joten ne saavat kaiken tarvitsemansa nesteen tuoreruoasta. Järkevin ja ilmainen keino hankkia kuivaruokaa on kuivattaa sitä pitkin kesää itse säästämällä osan kerätystä ruoasta ja kuivattamalla sitä vaikka tarjottimen päällä varjoisassa, mutta mahdollisimman kuivassa paikassa. Konnahan ei tarvitse kaupan salaatteja ja siihen sekoitettua kuivaruokaa kovin pitkiä aikoja vuodesta vaan lähinnnä ne viikot syksyllä kun ruokaa ei enää saa luonnosta ja kun se menee horrokseen ja ne viikot keväällä kun ne otetaan pois horroksesta ja kun ulkona ei vielä vihreää kasva.

Konna ei tarvitse herkkupäiviä

Ihmisillä on usein tunneperäinen tarve antaa konnille herkkuja, joita ne eivät kertakaikkiaan tarvitse ja joista ne eivät millään tavalla hyödy. Itselläkin oli tällaisia ajatuksia vielä alkuvuosina kun konnat meille tulivat. Tuli maistatettua mm. omenaa tai tomaattia. Myöhemmin olen jättänyt kaiken turhan pois niiden ruokavaliosta. Syksyisin saatan antaa paristi viikossa konnille muutamia marjoja kuten pihlajanmarjoja, puolukkaa, orapihlajan marjaa tai ruusunmarjaa. Nämä voisivat potentiaalisesti olla sellaisia joita konna löytää syksyllä ennen horrokseen menoa ja tankkaa niitä talvea varten. Joskus saatan antaa kaluttavaksi parsakaalin varren, jotta nokka kuluu. Nokka tosi kuluu myös jos konnan saa järsimään seepiansuomua. Näin nokkaa ei tarvitse välttämättä kovin usein lyhentää.

Virheellinen ruokavalio näkyy kilvessä
Mitä siitä sitten voi seurata, että konnan ruokkii väärin? Se valitettavasti näkyy asiaan vähänkin perehtyneelle heti kun hän näkee konnan kilven ja muun ulkomuodon. Toki kilven kehitykseen vaikuttavat myös sen muut olosuhteet kuten se onko sillä terraariossaan sopiva mikroilmasto (syntyy pohjamateriaalin kosteudesta, sopivasta lämmöstä ja sopivasta luonnonmukaisesta maa-aineksesta, mutta jää syntymättä jos konnaa pidetään lattialla tai esim.terraariossa pelkän matelijamaton päällä tai jos terraarion pohjamateriaali on koko ajan liian kuivaa). Huonosti ruokitun konnan kilpi on usein muhkurainen ja kilpipalat ovat koholla. Kilpi voi olla koholla myös keskeltä. Tällaista konnan vääränlaisista oloista johtuvaa sairautta kutsutaan pyramidikasvuksi. Kilpi on silloin myös huokoinen ja paksu ja sisäelimille saattaa jäädä liian vähän tilaa.

Kilpi voi väärällä ruokavaliolla jäädä myös muuhun kasvuun verrattuna pieneksi ja se voi olla muutenkin oudon  muotoinen. Oikein ruokitun konnan kilpi on sileähkö ja säännöllisen muotoinen. Tällaisia kilpiä näkyy mm. vanhemmilla maakonnilla, jotka on aikanaan otettu luonnosta täysikasvuisina. Meillä on paljon 10-30-vuotiaita konnia, joita on ruokittu ns. vanhentuneilla opeilla ja valitettavasti monen kilpi jää pysyvästi epämuodostuneeksi. Toki nämäkin yksilöt voivat olla ihan virkeitä ja elää suhtellisen normaalia elämää, mutta ainakin niiden lisäännyttämistä naaraiden osalta kannattaa miettiä, jotta naaralle ei tule munintavaikeuksia. Sydäntä kylmäävää on nähdä välillä konnanpoikasia tai kuvia niistä, kun niillä on pyramidikasvu jo valmiiksi siksi että niitä ruokitaan eläinkaupassa ihan virheellisesti.

Kun aikanaan virheellistä hoitoa ja ruokaa saaneita konnia alkaa ruokkimaan hyvin ja horrostuttamaan, siitä on niille kyllä paljon hyötyä. Usein omistaja joka on ruokkinut konnaa väärin, ei myöskään hoida muutenkaan konnaa lajinmukaisesti, esim. horrostuta luonnossakin horrostavaa konnaa tai tarjoa sille oikeanlaisia olosuhteita terraarioon. Tämä on todella surullista.

Moni haluaisi antaa maakonnalleen ruokaa mahdollisimman monipuolisesti, koska ihmisten ruoan yhteydessä aina puhutaan monipuolisuudesta. Maakonnan ruokavalion suhteen monipuolisuudella tarkoitetaan lähinnä sitä että se saisi monenlaista eri kasvia, ei esimerkiksi vain voikukkaa. Kannattaa siis nähdä vaivaa että oppii tunnistamaan monia konnan ravinnoksi kelpaavia luonnonkasveja. Mielestäni ei hyvä jos konna ei saa koskaan luonnonkasveja esimerkiksi siksi että se asuu isossa kaupungissa. Kaupan kasvatetut salaatit yhdistettynä vitamiineihin ja kalkkiin eivät korvaa luonnon herkkuja, eivät välttämättä edes sitä että luonnonruokaa saa kuivatussa muodossa.



Yliruokinta on vakava haitta

Yliruokinta on yksi isoimmista ongelmista konnien hoidossa. Varsinkin kasvavalle konnalle se on haitallista ja siitä syntyy mm. ongelmia kilven suhteen. Kaiken ikäisten konnien lihavuus on niiden terveydelle pitkällä aikavälillä myös aivan yhtä turmiollista kuin ihmisillekin. Lisäksi niille voi kehittyä myös rasvamaksa jos niitä ei horrostuteta ja jos ne ovat ylipainoisia. Maksan hyvä toiminta on kaikille maksan omistaville eläimille todella tärkeää, sillä maksalla on monia tehtäviä, mm. myrkkyjen prosessoiminen poiseritettävään muotoon. Huonosti toimiva maksa lyhentää elinikää ja huonontaa elämänlaatua. Riittävä ravintoaineiden saanti, oikea määrä oikeanlaista ruokaa ja horrostuttaminen ovat nelivarvaskonnan maksan terveydelle ja muullekin terveydelle erittäin merkityksellisiä asioita.

Vaikka nyrkkisääntönä on se, että konna saa kerran päivässä n. kilpensä kokoisen määrän ruokaa, on hyvä huomioida millainen se oma kilpikonna on. Toiset ovat nirsompia ja syövät huonosti, toiset tuntuvat syövän niin paljon kuin vain ikinä voivat. Tässä suhteessa ne ovat siis samanlaisia kuin ihmiset! Konnansa painokäyrää kannattaa hiukan välillä seurata ja siitä pitää vaikka vähän kirjaakin. Aikaisemmin kirjoittamassani horrostusaiheisessa blogitekstissä on lisäohjeita mm. konnan kasvu- ja painokäyrien seuraamiseen. Jos konna on erittäin hyvin syövää sorttia, siltä voi ottaa jäljellä oleva ruoka pois kun se on syönyt puolisen tuntia. Tämä on paastopäivien lisäksi hyvä tapa ehkäistä liikasyömistä.

Jos konna puolestaan on laihempi ja nirsompi, sillä voi pitää ruokaa tarjolla eivätkä paastopäivät ole ehkä välttämättä tarpeen. Joskus konna ei syö kunnolla, koska sitä ei ole horrostettu. Sillä voi olla myös mm. loisia tai jotakin muuta terveysongelmaa. Jos olet huolissasi, vie konna eläinlääkärin tutkittavaksi. Suosittelen eläinlääkäriä Johanna Rauliota, joka toimii Vantaalla. Muita matelijoihin erikoistuneita eläinlääkäreitä kannattaa tiedustella netin keskustelufoorumeilla ja mm. Facebookin kilpikonna- ja matelija-aiheisissa ryhmissä. Eläinlääkärit voivat tarvittaessa myös konsultoida toisiaan.

Huono vai hyvä hoitaja

"Olenko nyt sitten tosi huono kilpikonnani hoitaja?", saatat kysyä jos huomaat että konnasi ruokkimisessa voisi olla parantamisen varaa. Mielestäni et lainkaan, jos olet kuitenkin aidosti kiinnostunut muuttamaan konnan ruokavaliota paremmaksi, ottamaan mahdollisuuksiesi mukaan selvää oikeanlaisesta ruokinnasta ja teet sen jälkeen parhaasi ruokkiaksesi konnaasi mahdollisimman lajinmukaisesti.

Mielestäni sopimattomia konnan omistajaksi ovat ihmiset, jotka eivät kuuntele niitä neuvoja, joita asiasta paremmin perillä olevat kertovat, eivät ole kiinnostuneita ottamaan näistä asioista itse selvää, eivätkä viitsi muuttaa ruokintatapoja paremmiksi. Jos asiasta kehkeytyy keskustelua, saatetaan päästää ilmoille kaikki mahdolliset selitykset miksi konnan oloja ei viitsitä kohentaa. Minua tällainen ainain suututtaa, konnan puolesta. Nämä lemmikkimme ovat täysin sen varassa millaiset olosuhteet me niille tarjoamme. Niillä on hyvin vähäiset mahdollisuudet voida vaikuttaa oloihinsa.

Aina on konnan hoidossa parantamisen varaa, kaikilla. Asenne siis ratkaisee! Ehkä tulevaisuudessa saamme taas lisätietoa konnien luonnonvaraisista oloista. Siihen asti riittää kun rakastamme lemmikkejämme ja teemme parhaamme pitääksemme niistä riittävän hyvää huolta!

Lisää kirjoituksia nelivarpaiden hoidosta löydät tämän blogin aikaisemmista julkaisuista.

Vuoden 2018 ensimmäiset poikaset

Tänä vuonna Camomilla-äidin muninta ei ole mennyt ihan samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. Se muni ensimmäisen neljän munan satsin kuten aina tähänkin mennessä, n. 3 viikkoa siitä kun konnat oli otettu talvihorroksesta ja päästetty samaan terraarioon. Sen jälkeen Camomilla muni aina parin viikon välein hyvin oudosti ensin kaksi munaa, sitten yhden ja sitten taas yhden munan. Yhteensä munia on siis tullut tähän mennessä kahdeksan ja ensimmäinen neljän munan satsi on jo kokonaan kuoriutunut. Iloksemme siis nämä kaikki neljä munaa tuottivat terveet yksilöt: Veikon, Kaalepin, Ylermin ja Nelkun (tulee sanoista neljäs nelivarvakonna, neljännestä munasta).

Ylermillä on hieman poikkeavasti muodostuneet kilpipalat lähellä päätä. (toinen kilpipala yläkilven keskimmäisistä paloista) Bongaatko sen kuvasta? Toisinaan kilpipalat ovat konnilla muodostuneet hieman erikoisesti, mutta jos konna on muuten terve ja elinvoimainen, siitä ei ole haittaa. Konna on vain hieman eri näköinen.

Kaikki konnamme voivat oikein hyvin, niin iskä Jasse, äiskä Camomilla kuin pikkuisetkin. Neljä sievää pientä munaa köllöttelee vielä hautomossa. Toivomme että niistäkin kuoriutuu vielä joitakin poikasia pitkin kesää.

Mikäli konnia on vapaana, niiden hinta on 250€. En luovuta konnia välttämättä ensimmäiselle, joka niitä kyselee vaan tiedustelen millaiseen kotiin konna tulee, onko aikaisempaa kokemusta maakonnien hoidosta ja onko valmis tarjoamana pitkäaikaisen kodin ja antamaan konnalle mahdollisimman lajinmukaiset elinolosuhteet (mm. ravinto, terraario, pohjamateriaali, valaistus, horrostuttaminen)

Näin meillä horrostellaan

Minulta on hyvin usein kyselty ohjeita maakonnan horrostuttamiseen. Nelivarpaathan ovat selkeästi laji, jotka horrostavat luonnossa. Olen sitä mieltä että horrostavaa maakonnaa ei pidä ottaa lemmikiksi jos ei ole valmis perehtymään sen horrostuttamiseen. Mielestäni vastaa eläinrääkkäystä jos konnaa ei horrostuta. Sen fysiologiaan kuuluu horrostus. Horrostuksesta joutuu toki tinkimään jos konna on sairas. Eräs edesmennyt konna-asiantuntija myös aikanaan kertoi, että luonnossa yli 40-grammaiset poikaset usein selviävät hienosti horroksesta, mutta sitä pienemmille se voi olla riski. Kyllä jotkut toki ihan normaalisti horrostutavat myös ensimmäisen vuoden poikasia mutta tässä kohden varmaan kenelläkään ei ole oikeaa vastausta, että pitäisikö niitä horrostuttaa vai ei. Itse olen päätynyt käytäntöön, että vasta toisen vuoden poikaset horrostutetaan, joskaan niitä ei nyt muutamaan vuoteen ole meillä ollut kun kaikille uusille poikasille on löytynyt koti jo sitä ennen.

Vaihtoehtona horrostukselle silloin kun konnaa ei voi horrostuttaa voi olla tietyissä tilanteissa se, että se saa olla viileähkössä ja pimeässä ja herätellään muutaman päivän välein syömään ja lämmittelemään, tosin joskus kun konna on esim. infektiossa ja kipeänä, se täytyy pitää lämpimässä koko ajan ja tähän voi saada tarkempia ohjeita sitten eläinlääkäriltä. Riittäväksi syyksi "puolittaiselle talvihorrokselle" eli sille ettei horrostuta konnaa ei kelpaa se että "pelottaa" laittaa konnaa horrostamaan tai ei viitsi perehstyä aiheeseen. Itse asiassa mitään puolittaista horrosta tai talvilepoa ei edes ole olemassa. Se on ihmisen keksintöä. Konna joko horrostaa tai ei horrosta. Se ettei konna syö kunnolla eikä toisaalta pääse riittävän viileään voi itse asiassa johtaa sen kuivumiseen ja aliravitsmukseen talven aikana. Horrostavat maakonnat muuttuvat yleensä syksyisin jossakin vaiheessa uneliaiksi ja vähentävät itse syömistä merkkinä siitä että haluavat alkaa valmistautumaan horrostamaan. Voimme tehdä konnan terveydelle paljonkin vahinkoa jos emme kunnioita näitä luonnon normaaleja ja tarpeellisia signaaleja ja tarjoa konnalle riittävän lajinmukaista hoitoa.

Maakilpikonnat ovat pitkäikäisiä eläimiä, mutta eivät helposti valita jos voivat huonosti. Saatamme omilla toimilamme joko varmistaa tai estää niiden normaalia pitkää ja tervettä elinkaarta, aivan samoin kuin ihmiset voivat elää todennäköisemmin pitkään ja energisinä ja terveinä jos elintavat ovat kunnossa siinä missä myös lyhyemmän, sairaamman ja väsyneemmän elämän jos elämäntavat ovat huonot.

Tämä ohje ei ole nyt mikään kaiken kattava perusteellinen horrostusohje, mutta kerron tässä lyhyesti miten meillä konnat horrostetaan. Googlettamalla löydät myös eri mielipiteitä ja erityyppisiä ohjeita, joista valita sitten juuri teille sopivat ratkaisut.

Punnitus:

Konnia kannattaa punnita muutaman kerran horrostuskuvioiden aikana, mm. siinä vaiheessa kun alat vähentämään ruokaa ja valoa, siinä vaiheessa kun ruokailu on lopetettu ja ennen horrokseen laittamista. Aikaisemmin punnitsin konnat myös horrostuksen aikana, mutta havaitsin ettei paino putoa liikaa kun horrostuslämpötila on riittävän matala. Punnitsen konnat myös kun ne otetaan horroksesta pois. Kun googletat sanoilla "McIntyre-ratio for russian tortoises", löydät taulukon painokäyristä nelivarvaskilpikonnille. Poikasten taulukon löydät esimerkiksi hakusanoilla "russian tortoise hatchling weight chart" Olisi hyvä ettei konna ole alipainoinen vaan mielellään vähintään käyrien keskiosissa ennen horrostusta.

Kilpeä mitattaessa mitataan alakilpi. Sen saa kätevästi mitattua laittamalla konna esim. lattianrajassa seinää vasten siten että sen pää menee kilpeen ja katsoo mihin sen alakilpi ulottuu seinän reunasta saakka (tai listan reunasta). Tämä mitta on siis kilven mitta. Tämän linkin takana kuvia:  http://russiantortoise.org/measure.htm

Ruoan ja valon vähentäminen, paasto ja terraarion viilennys

Paras hetki horrosvalmisteluiden aloittamiseen on se, jos konna itse osoittaa merkkejä siitä että haluaa syödä vähemmän ja nukkua enemmän. Itse pyrin odottamaan yleensä rauhassa tätä aikaa. Se tapahtuu meillä yleensä loka-marraskuussa. Sitä edeltää vilkkaampi aika jolloin konna haluaa kesän vähemmän aktiivisen ajan jälkeen taas syödä ja liikkua enemmän. Nelivarpailla on yleensä luonnossa pari aktiivisempaa kautta vuodesta: Keväällä horroksen jälkeen ja syksyllä ennen horrosta. Tämä on luonnollista, koska silloin on yleensä sopivimmat lämpötilat ja eniten vihreää ruokaa. Keskellä kesää on kuumempaa ja kuivempaa ja konnat saattavat silloin kaivautua luonnossa syvällekin maahan ja olla jokusen viikon siellä tai tulla maan pinnalle vain ajoittain.

Joskus sopivaa hetkeä ei tule itsestään varsinkin jos konnalla ei vielä ole muodostunut sille luontaista luonnollista vuodenaikojen rytmiä. Näin voi esimerkiksi olla tilanne jos sinulla on konna jota ei ole koskaan horrostettu. Sitten kantattaa vaan silti alkaa horrosvalmistelut kunhan konna vain on terve eikä esim. flunssassa, täysin apaattinen tai vaikkapa ripulissa. Olen itse onnistuneesti aloittanut horrostuttamisen kahdellakin aikuisella konnalla jota tiettävästi ei ole aikaisemmin horrostettu. Kaikki meni oikein hyvin. Konnan elimistö kyllä tietää mitä kuuluu tapahtua. Horrostaminen on konnaan sisäänrakennettu juttu horrostavilla lajeilla.

Kun konnat tulevat parvekkeeltamme kesäterraariosta, niillä on yleensä UV-lamput ja lämpölamppu päällä kahdeksasta kuuteen. Syksyllä kuten lokakuun alussa voi vähentää valojen päälläoloaikaa joko vähitellen tai nopsemmassa tahdissa. Meillä laitetaan suoraan kymmenestä kahteen. Pari viikkoa ruokaa syödään vielä normaalisti, sitten yhden viikon aikana sitä vähennetään ja lopetetaan sitten kokonaan. Terraariosta voi keräillä pois ruoanrippeet.

Konnalla kannattaa olla juoma-astia, mutta se ei välttämättä juo ja se on sen oma päätös. Nelivarpaat kestävät aika karuja olosuhteita, joten ei kannata olla ylenmäärin huolissaan siitä jos oma konna ei ole "juomarityyppiä". Ne konnat jotka pitävät tapanaan juoda vettä, juovat sitä yleensä vain kun ovat kokonaan vedessä, jota ei kannata laittaa enempää kuin mihin alakilpi päättyy. Paras tapa on vain pitää vesiastiaa terraariossa ja antaa konnan päättää koska sinne menee tai sieltä pois tulee. Mitään kylvettelyjä konna ei ennen horrostusta tarvitse. Tämä on vanhanaikaista tietoa ja saattaa jopa huonontaa konnan ravitsemustilaa jos kylvetyksellä keinotekoisesti tyhjennellään sen suolta ennenkuin ruoka on ehtinyt sulaa tai. Ei noita otuksia siellä luonnossakaan kukaan kylvettele!

Ensimmäisen paastoviikon aikana siirryn pitämään lamppuja pari tuntia päivässä päällä. Tämä auttaa vielä konnaa sen ruoan sulattamisessa, joka sillä on elimistössään, mutta ei pidä enää turhaan konnaa liian virkeänä. Valojen pitäminen minimissä vähentää myös konnan nälkää. Älä ole huolissasi jos konna ei ole vielä hoksannut että autat sitä horrostamaan. Se saattaa ensin kävellä levottomasti terraariossa, mutta usein terraarion viilentäminen ja pimentäminen auttaa sitä ymmärtämään lopulta mistä on kyse.

Aikuisella nelivarpaalla kolme viikkoa täyspaastoa on sopiva aika ennen horrostuttamista ja esim. alle 5-vuotiailla poikasilla kaksi viikkoa. Toisella horrosviikolla voit ottaa valot pois. Itse siirrän terraarion päälle vilttiä, jotta olot vähän pimenevätkin. Kolmannella viikolla laitan yöksi terraarioon kylmäkalleja, jotta yöt ikäänkuin alkavat selvästi viiletä. Poikasilla tämän voi tehdä hieman nopeutetussa tahdissa. Koko suolta ei tarvitse saada tyhjäksi paastolla, toisin kuin joskus luullaan. Tärkeintä on ettei suoliston alkupäässä, ohutsuolessa ole tuoretta ruokaa sulamassa kun konna laitetaan horrostamaan.

Horrostukseen

Pidän jääkaappia parhaana paikkana horrostaa ellei ole täysin varmaa että esim. kellarissa lämpötila pysyy +2 C:n ja + 5 C:n välillä. Liian kylmä, ja konna paleltuu ja voi kuolla, liian lämmin ja konna kuluttaa liikaa varastojaan ja laihtuu. Meillä otetaan konnille jääkaappiin vihanneslaatikko, johon laitetaan niin paljon hieman kosteaa hiekkaturveseosta, että konna mahtuu kaivautumaan siihen kunnolla. Jos astia on läpinäkyvä, on hyvä teipata ympärille vaikka pahvia että konna on paremmin valolta suojattuna kun jääkaappia avataan. Lämpötila jääkaapin siinä osassa mihin konna tulee on hyvä tarkistaa ennen ja jälkeen horrokseen laittamista. Anturillinen lämpömittari voi olla jääkaapissa esillä koko horroksen ajan. Konna saattaa olla horrokseen laiton alussa ihan hereillä ja liikuskella ja ruopiakin jääkaapissa. Se voi tuntua häiritsevältä ja oudolta, mutta on täysin normaalia. Konnan kuuluisi kuitenkin muutamassa päivässä rauhoittua jääkaapissa horrokseen.

Horroksen aikana konnaa voi esim. viikon välein varovasti ottaa ulos jääkaapista ja katsoa ettei sen kilvessä näy esim. mitään punaisia selkeärajaisia alueita, jotka voi olla merkkejä terveysongelmista. Silloin konna tulee ottaa pois horrostuksesta ja viedä eläinlääkäriin. On hyvä katsoa myös mm. silmät, korvat ja hengitystiet.

Pois horroksesta
Horrostutan noita meidän aikuisia konnia n. 3kk:n ajan. Nostan ne yksinkertaisesti ulos jääkaapista ja annan olla yhden päivän ajan terraariossa ilman valoja. Laitan vettä tarjolle. Seuraavana päivänä tarjoan ruokaa ja laitan valot päälle. Konnat ovat yleensä nopeasti virkeitä normaaleja itsejään. Pikkukonnan ensimmäiseksi horrokseksi riittää kuukausi ja tämän jälkeen esim. kuusi viikkoa seuraavat vuodet siten että horroksen pituutta lisätään vähitellen.  Horrostamisessa ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa ja nelivarpaiden olosuhteet niiden luontaisilla levinneisyysalueillakin vaihtelevat aika paljon sekä maaston, säiden, että eri vuosienkin mukaan. Ne ovat hyvin kestäviä ja sopeutuvaisia eläimiä.

Horrostuksessa mielestäni tärkeää:

-Konna terve eli ei esim. paiseita, haavoja, ripulia, vuotoa sieraimista, silmätulehdusta, hengityksen vinkumista yms. eikä alipainoa
-Paasto eli ei 2-3 viikkoon ruokaa
-Ennen horrostukseen laittamista valojen vähentäminen ja lopulta sammuttaminen ja terraarion viilentäminen yöksi
-Sopiva lämpötila eli n. +2C-+5C
-Sopiva horrostusaika eli konnan iästä riippuen 4-12 viikkoa

Netissä ja oppaissa saatat törmätä erilaisiin ohjeisiin. Konnien hoito-ohjeissa on aina ristiriitaisuuksia keskenään. Omatkin käytännöt ovat muodostuneet sen pohjalta millaiset johtopäätökset olen tehnyt hoidon suhteen kun olen tutkinut eri lähteitä ja myöskin sen pohjalta minkä olen havainnut meillä toimivaksi. Horrostaminen ei ole lainkaan hankalaa tai vaikeaa kun vain ymmärtää sen perusperiaatteet. Horrostamisen hyödyistä osa on meille ihmisille kenties näkymätöntä, mutta monet raportoivat että heidän aikaisemmin horrostamattomansa konna on keväällä mm. virkeämpi ja syö paremmin ja alkaa horrostuksen ansiosta paremmin kehittämään selkeämmän vuodenaikoihin ja säihin liittyvän luontaisen rytminsä. Horrostuttaminen voi vaikuttaa myös myönteisesti konnan fertiliteettiin eli lisääntymiskykyyn.

Vuoden 2017 nelivarvaspoikaset

Minä olen niin pieni että vasta-ajettu nurmikkokin on minulle viidakko.

Sillala on kiva chillailla.

Taidanpa pyöriä nyt ensin vähän täällä munankuoressa ennen isoon maailmaan astumista. Täällä on vielä niin turvallista olla eikä minulla ole mihinkään kiire.

Nam, nam. Namnamnam..

Neljä pientä kilpikonnaa marssi näin...

"Mä olen näin pieni." "Mä olen vielä pienempi." "Mä olen yhden euron kolikko."

Tänä vuonna on kuoriutunut tähän mennessä viisi poikasta. Viimeisin (kuvassa jossa myös yhden euron kolikko) kuoriutui toisesta munasatsista ja on ihanan pieni, kuoriutuessaan vain 14g. pienin meillä koskaan kuoriutunut poikanen on ollut 12g. Kaikki meillä kuoriutuneet konnat ovat olleet terveitä ja elinvoimaisia, kokoeroista huolimatta.

Nyt on siis varattavissa kilpikonnanpoikasia koteihin, joissa on vakaa halu toteuttaa hyvä ja riittävän lajinmukainen hoito. Konnan hinta on 250€ ja puolet hinnasta maksettuasi varaus on voimassa. Jos konnan hankinta peruuntuu, varausmaksua ei saa takaisin. Tällä menettelyllä varmistetaan sujuva yhteistyö ja myös vähän sitä että konnan hankkija on varmasti tosissaan. Konna on pitkäikäinen lemmikki ja myöskin sen hoitoon etukäteen riittävän hyvin perehtyminen on tärkeää. Kasvattajana minä olen toki apuna ja tukena senkin jälkeen kun konna haetaan uuteen kotiinsa. Jos et ole vielä lukenut hoito-ohjeita tästä blogista, kannattaa lukea jos olet kiinnostunut hankkimaan pikkukonnan!

Jos olet kiinnostunut hankkimaan nelivarpaan poikasen, ota yhteyttä tämän blogin yhteydenottolomakkeen kautta tai sähköpostitse ninni ät nimda piste fi niin keskustellaan asiasta.
Konnan mukana tulee asianmukainen myynti- ja luovutusasiakirja.

Kuvat: Mimosa Saine

Nelivarvaskilpikonnan poikasten hoito

Toivon mukaan olet lukenut myös blogin edelliset kaksi kirjoitusta. Tämä on järjestyksessä kolmas ja vaikka se on tärkeä, saanko pyytää tutustumaan myös edellisiin, kiitos!

Kuten kirjoitin tätä blogia aloittaessa, on vaikea löytää suomenkielisiä riittävän hyviä hoito-ohjeita nelivarpaiden hoidosta, jotka olisivat lisäksi myös luettavissa samasta lähteestä. Halusin siis lähteä yrittämään parhaani ja toivon mukaan tästä blogista on hyötyä ja iloa mahdollisimman monelle konnan omistajalle tai "nelkusta" haaveilevalle. Tietenkään me kasvattajat emme voi aina olla kaikesta samaa mieltä, mutta yritän kirjoittaa tähän blogiin hoito-ohjeita mahdollisimman simppelisti ja ymmärrettävästi. Pyrin kirjoittamaan sellaista tietoa, jonka turvin pääsee ainakin alkuun eikä tekisi mitään olennaisia virheitä konnan hoidossa.

Nelivarvaskilpikonnan (lat. Testudo Horsfieldii) hoidon kannalta erityisen kriittistä aikaa on poikasvaihe, ne muutamat ensimmäiset elinvuodet kun konna kasvaa ja kehittyy eniten. Niinhän se on ihmistaimienkin kasvatuksessa. Me tiedämme miten tärkeää ihmislapsen on saada riittävät eväät elämäänsä kasvaakseen hyvinvoivaksi ja toimintakykyiseksi ihmislajin yksilöiksi. Sama pätee kilpikonniinkin. Oikeanlaiset olosuhteet,  oikeankainen ravinto ja riittävän stressivapaa elämä ovat tärkeitä.

Jep, ne ovat kuoriutuessaan näin pieniä ja painavat 12-18g. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että nelivarpaat ovat aikuisina leipälautasen kokoisia, jos ne ovat uroksia ja ruokalautasen kokoisia, jos ne ovat naaraita. Siis raajat mukaan luettuna, ei pelkkä kilpi. Aikuisten paino vaihtelee naarailla kilon kummallekin puolin ja uroksilla se on n. 600g:n molemmin puolin. Konnasi ei pysy pienenä kauaa, kuten vauvatkaan eivät pysy vauvoina kovin pitkään.

Täysikasvuisten kilpikonnien ulkoaitaus vanhassa kodissamme. Pohjalle on hyvä laittaa esimerkiksi betonilaattoja, sillä muutoin kilpikonnat voivat kaivaa tiensä ulos ulkotarhastaan ja kadota nopeasti jäljettömiin. Verkkopohjaan saattaa konna satuttaa itsensä kaivellessaan. Kuvassa ulkoaitausta ei ole vielä sisustettu. Päälle tuli myös verkko etteivät linnut tai muut eläimet pääse kiusaamaan konnia. Lumikot ja kärpät saattavat päästä pienestäkin raosta sisään ja ne ovat petoeläimiä.

Mitä niille pitää syöttää ja missä niitä pidetään?

Terraario

Tarvitset poikaselle terraarion. Sen ei tarvitse olla kovin syvä. Ihan pienelle konnalle voi riittää esimerkiksi 15cm korkeat laidat, mutta jos hommaat heti pikkuisen isomman terraarion, ei tarvitse sitten heti jo vuoden päästä olla hankkimassa uutta. Terraario on päältä avoin. Suljetuissa terraarioissa kosteusprosentti pääsee nousemaan helposti liian korkeaksi eikä ilma kierrä riittävästi. Terraarion ei tarvitse olla kallis. Muovinen vuodevaatelaatikko tai käytetty jyrsijän häkin pohja voi toimia. Pohjan tulee olla vedenkestävä. Jos teet sen filmivanerista itse, voit tiivistää saumat akvaariosilikonilla. Älä käytä huokoista materiaalia, sillä pohjamateriaali pidetään pohjalta hieman kosteana.

Jos pidät pikkukonnaa päivisin välillä ulkona, vaikkapa kaninhäkki voi olla hyvä terraario, sillä silloin oravat tai linnut eivät pääse nappaamaan pienokaista. Ulkona on silti varottava esimerkiksi liian kuumana porottavaa aurinkoa tai muurahaisia, jotka saattavat löytää pikkuisen ja hyökätä sen kimppuun. Voi olla viisasta, ettei ihan ensimmäisen vuoden tai toisen vuoden kokoista pikkukonnaa jätä kokonaan vahtimatta ulkona ainakaan useiden tuntien ajaksi.

Ensimmäiset yksi tai korkeintaan kaksi vuotta voi riittää erimerkiksi 50x70cm:n kokoinen terraario. Jos hankit isomman, esimerkiksi 60x100cm:n terraarion, se voi olla konnan kotina vielä vähän pidempään. Liian iso terraario voi olla hankala, sillä et välttämättä löydä pikkuruista konnaa sieltä kovin helposti jos se päättää kaivautua pidemmäksi aikaa pohjamateriaaliin.

Valaistus

Kilpikonnat ovat matelijoita, eli ne ovat vaihtolämpöisiä ja siis aikalailla riippuvaisia ympäristön lämpötiloista. Talvihorroksessa ne elelevät ruoatta useita kuukausia 2-5 celciusasteen lämpötilassa ja kesällä ne ottavat arskaa helteessä, jolloin lämmittelyalueen lämpötila voi olla 30-45 asteen välillä. Jos tulee liian kuuma, ne hakeutuvat varjoon ja tarvittaessa kaivautuvat maahan viileämpään.

Poikasilla tulee olla lämpölamppu, joka säädetään sellaiselle korkeudelle, että sen alapuolella lämpötila on n. 35 astetta. Älä aseta lamppua liian alas ettei konna vain polta siihen itseään. Hanki mieluummin pikkuisen tehokkaampi ja vähän korkeammalla kuin tehottomampi ja liian matalalla. Jos konnia on useita, ne voivat kiivetä toistensa päälle ja pääsevät silloin korkeammalle. Meillä isäkonna on meinannut polttaa kuuppansa lamppuun alkaessaan paritella äitikonnan kanssa lämmittelyalueella. Lämpölampuiksi käy mikä tahansa sopiva lämpöä tuottava lamppu sopivalla korkeudella, mutta lämpölamppuja voi hankkia myös eläinkaupasta.

Konna tarvitsee UV-valaistuksen. Sen kilpi ei muuten kehity oikein eikä pysy terveenä. Ei myöskään sen iho ja suomut. Mikä tahansa UV-lamppu ei tietenkään käy, vaan sen pitää olla tarkoitettu juuri maakilpikonnille tai samantyyppisille matelijoille. Saatavilla on eläinkaupoissa Arcadia ja Exo Terra-merkkisiä UV-putkia. Monet pitävät Arcadian putkia parempina, sillä niitä ei tarvitse uusia kuin 6kk:n käytön jälkeen siinä missä Exo Terran putket olisi hyvä uusia 3kk:n käytön jälkeen. Toiset ovat kylläkin sitä mieltä että putkia voi pitää pidemmänkin aikaa, esimerkiksi puolet pidempään jos konna saa myös kesäisin olla ulkona auringossa lämmittelemässä. Periaatteessa kun osan aikaa konna horrosta ja osan aikaa saa UV-säteet auringosta, UV-putkien vaihto vuosittain voi riittää. Tosin tästä kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä. UV-valaisimien rungoiksi sopivat myös esimerkiksi rautakauppojen ja sähkötarvikeliikkeiden rungot. Niitä ei tarvitse välttämättä ostaa eläinkaupasta eikä niitä välttämättä niistä edes saa.

Keväästä syksyyn valaistusta voi pitää päällä 12 tuntia päivässä esimerkiksi aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Syksyn pimetessä valaistuksen päälläoloaikaa lyhennetään. Tässä voi käyttää maalaisjärkeä. Ei ole olemassa mitään pätevää yleissääntöä missä tahdissa valoja vähennellään, mutta esimerkiksi lokakuun alusta siihen asti kun konna kevättalvella heräilee horroksesta voivat valot olla kokonaan pois päältä.

Horroksesta kirjoitan myöhemmin vähän enemmän. Pikkukonna ei välttämättä horrosta heti ensimmäisenä talvena. Tunnettu nyt jo edesmennyt konnatietäjä tiesi kertoa kun asiaa aikoinaan tiedustelin, että luonnossa yli 40g painavat konnat selviävät yleensä horroksesta hyvin. Olenkin siksi ohjeistanut ettei konnaa horrostuteta ensimmäisenä talvena, mutta ei se toki mikään synti ole. Se on vain minun mielipiteeni. Valaistus kannattaa kytkeä ajastimeen ettei tarvitse olla aina miettimässä että muistaa sopivaan aikaan napsaista valot päälle tai päältä pois. Parina päivänä viikossa voi aivan hyvin jättää valot pois päältä. Onhan konnalla pilvisiä päiviä luonnossakin elellessään. Konnat usein nukkuvat paljon ja saattavat syödä niukasti ja kaivautua syvälle pohjamateriaaliin kun on viileitä pilvisiä päiviä. Joskus tuntuu, että sisälläkin terrassaan oleilevat konnat tietävät jos ulkona on synkempää ja kylmempää ja vetäytyvät silloin viettämään hiljaiseloa.

Pohjamateriaali

Itse en luovuttaisi pikkukonnaa kotiin, jossa maakonna haluttaisiin pitää lattialla, matelijamatolla, sahanpurussa tms. kuivalla ja sopimattomalla alustalla. Nelivarvaskonnat toki ovat melko kuivillakin alueilla eleleviä, mutta niiden levinnäisyysalue on laaja ja kattaa erilaisia maastoalueita Euraasiassa. Silti niiden terraariossa on hyvä olla kosteahko pohja, johon ne voivat tarvittaessa kaivautua. Pinta voi välillä hieman kuivahtaakin kunhan se ei kuivuuttaan pölise ja häiritse konnan silmiä ja hengitysteitä tai taloudessa asuvien ihmisten silmiä tai hengitysteitä.

Mielestäni paras ja edullisin pohjamateriaali on lannoittamattoman luonnonturpeen ja hienon puhallushiekan sekoitus yhden suhde yhteen. Hiekka estää turvetta pöllyämästä liikaa ja turve imee kosteutta ja hajuja. Poikasella on hyvä olla useita senttejä pohjamateriaalia, jonne se pääsee hyvin kaivautumaan. Kaivautuminen on nelivarpaille hyvin luontaista käyttäytymistä ja niille on annettava siihen mahdollisuus. On toki muitakin materiaaleja ja niitä voi myös miksailla keskenään. Eläinkaupoista voi saada esimerkiksi kookoskuitua, kaarnahaketta ja sammalta ja jos löytää puutarhahaketta, jossa ei ole mitään myrkyllisiä aineita, sitäkin voi käyttää. Joissain kodeissa joko konna tai isäntäväki saa silmä- tai hengitystieoireita turpeesta siitä huolimatta että sitä kostutellaan ja silloin pitää miettiä muita ratkaisuja. Pelkkä hiekka voi saada terraarion nopeasti haisemaan pistävälle kun konna virtsaa sinne.

Aluksi terraarioon voi laittaa vettä ihan kunnolla. Ei kuitenkaan niin että materiaali on niin märkää että se valuu vettä kun sitä puristaa. Jatkossa koko materiaalia voi kastella vähän paremmin silloin tällöin ja päivittäin sitä voi sumuttaa suihkepullolla. Kuiva heinä tai kuivat paloitellut puun lehdet poikasen terraariossa pinnalla voivat auttaa siinä ettei pohjamateriaali kuivu liian nopeasti. Se ei haittaa että se välillä pääsee pinnalta vähän kuivahtamaan. Konnan ei ole hyvä olla liian kosteassa. Terraariossa voi olla myös alueita jotka ovat kuivempia tai kosteampia kuin toiset alueet.

Kokonaan pohjamateriaalin voi uusia esimerkiksi pari kertaa vuodessa tai jos se alkaa haista liikaa. Muutoin pinnalta voi kerätä vaikka muovilusikalla tai isojen konnien kohdalla lasten hiekkalapiolla kakkoja ja niitä kohtia joissa selvästi on pissaa. Pissan seassa voi näkyä valkoista tai ulos tuleva tavara voi muistuttaa puoliksi hyytynyttä kananmunan repaleista keltuaista tai valkoista majoneesia. Tämä on normaalia. Jos tuntuu että pohjamatskua saa olla koko ajan vaihtamassa, mieti olisiko tarpeen lisätä pohjamateriaalin määrää. Pikkukonnalla voi olla viidestä senttimetristä kymmeneenkin senttimetriin pohjamateriaalia terraariossa kunhan konna ei pääse kiipeämään terraariosta pois. Aikuisella voi olla 15-20cm senttiä pohjamateriaalia ja 40-50cm. korkea terraario. Muista, että konnat voivat kiivetä myös toistensa päälle ja päästä siten pois terraariosta tai ne hyödyntävät terraarion sisustusta kiipeämiseen. Ne eivät ole kömpelöitä, vaikka ehkä näyttävät hieman siltä.

Ravinto

Nyt päästään ihan hurjan tärkeään asiaan poikasten hoidossa. Nelivarvaskilpikonnien poikasten ravitsemuksessa on yhtä tärkeässä osassa sekä ravinnon laatu, että määrä. Voisi jossakin mielessä sanoa että less is more eli vähemmän on enemmän. Poikanen ei saa päästä kasvamaan liian nopeasti eikä sille saa syöttää liian proteiinipitoista ruokaa. Nelivarvaskilpikonnat ovat kasvissyöjiä. Mitä tämä kaikki sitten merkitsee käytännössä?

Luonnosta konnille voi kerätä kasveja, joita useimpia pidetään pelkkinä rikkaruohoina. Ihan mitä tahansa ei voi syöttää. Osa on myrkyllisiä tai haitallisia. Turvallisia ovat ne kasvit, joita myös ihmiset voivat käyttää villiyrtteinä salaatissa ja ovat ennen salaattikasvien jalostamista nykymuotoihinsa käyttäneetkin. Olet kenties myös sattunut huomaamaan, että monet ihmiset ovat nykyään uudelleen innostuneet hortan eli villiyrttien keruusta ja niiden käytöstä ruoanlaitossa. Voit siis kerätä salaatit luonnosta sekä itsellesi, että konnillesi!

Netti auttaa tunnistuksessa jos koulun biologian kasvientunnistus ei ole jäänyt pitkäaikaismuistiin. Googlaamalla kasvin nimen, löytyy kuvahausta usein hyvin tuloksia. Tuloksia tulee vielä lisää latinankielisen nimen perusteella. Tässä muutamia kasveja, jotka auttavat alkuun: Voikukka, hiirenvirna, maitohorsma, vadelmanlehti, poimulehti, metsämansikan lehdet, mustikan lehdet, ratamo, vuohenputki, koiranputki, siankärsämö, marjapensaiden lehdistä herukoiden ja karviaisten lehdet, lehtipuiden lehdet, kamomillasaunio, ruiskaunokki, takiainen.. Juolavehnä on liian oksalaattipitoinen ja apila liian proteiinipitoinen kilpikonnalapsosten ruoaksi. Muistathan kerätä kasveja vain puhtailta alueilta, ei teiden varsilta. Konna on pitkäikäinen eläin ja siihen voi ajan myötä kertyä raskasmetalleja ja saasteita terveyttä ja elintoimintoja haittaamaan aivan kuten ihmisiinkin.

Syksyisin ja keväisin kannattaa kaupasta ostaa konnalapselle vain kaikkein tummimpia salaatteja kuten tammenlehväsalaatti tai romaine. Vaaleammat "perussalaatit" ovat aika ravintoköyhää höttöä. Myös rucolaa ja yrttejä voi syöttää. Kesällä on hyvä kuivattaa kasveja talven varalle. Pikkukonnalle voi suikaloida sitten salaattia ja yrttejä keittiösaksilla ja ripsotella kämmenten välissä murskattuja kuivia kasvien lehtiä joukkoon.

Konnapoikasten ravinnon pitäisin simppelinä ja tietyllä tapaa "köyhänä". Jotta konna ei kasva liian nopeasti, voi pitää myös pari paastopäivää viikossa jolloin myös valaistuksen voi pitää pois päältä. Hyvä määrä ruokaa on konnan kilven kokoinen kasa. Päälle voi ripottaa kalkkia ja pari kertaa viikossa sekaan tulisi laittaa myös hyppysellinen Nutrobalia, matelijoiden vitamiini- ja hivenainevalmistetta. Kalkin suhteen hyviä vaihtoehtoja ovat apteekista ostettu puhdas kalkkijauho tai maatalouskauppojen ruokintakalkki. Sitä toki myydään halvalla säkeissä, mutta paikkakunnan "konnailijoiden" kannattaa ehkä jakaa omistaan, sillä pieniä säkkejä ei myydä. Yhden konnan kohdalla kerran hankittu säkki on jotakuinkin "ikuinen". Jotta hivenaineita saa varmasti monipuolisesti, on suositeltavaa hankkia eläinkaupasta myös seepiansuomua, jota voi raastaa raastimella kalkin joukkoon yhden suhde yhteen sekoitukseksi. Seepiansuomua myydään myös valmiiksi jauhettuna ja joidenkuiden konnat rouskuttavat seepiansuomua myös sellaisenaan, mutta eivät kaikkien.

Olen joskus syksyisin antanut konnille silloin tällöin muutaman pienen marjan, kuten pari puolukkaa, pihlajanmarjaa tai ruusunmarjan. Muulloin olen aika pedantti varsinkin poikasten ruokinnan suhteen. Hedelmiä ja esimerkiksi tomaattia nelkuille ei kannata antaa eivätkä ne niitä lainkaan tarvitse. Hedelmät voivat myös olla haitallisia konnan ruoansulatuskanavan mikrobistolle. On tullut opittua näitäkin asioita kantapään kautta, sillä meillä on ollut konna joka piereskeli syötyään omenaa ja yhdelle tulee ripuli tomaatista. Nykyisin olen paremmin ymmärtänyt etteivät konnat todellakaan tarvitse mitään ylimääräisiä herkkuja. Se on lähinnä ihmisillä se tarve hemmotella konnaa, vaikka konna voi aivan hyvin terveelliselläkin lajinmukaisella ruokavaliolla. Voisimme ottaa konnista oppia.

Jos saat käsiisi jostain maakonnille tarkoitettuja Pre Alpin Testudo-merkkisiä vedessä liotettavia kuivatuista kasveista tehtyjä pellettejä, hanki ihmeessä ja käytä konnan ravintona. Voi tosin mennä aikaa ennen kuin konna tottuu tällaiseen ruokaan. Poikasillekin on saatavilla hienommaksi leikattua versiota, mutta saatat joutua tilaamaan sitä ulkomailta. Pussi on kyllä hyvin riittoisa. Tällainen terveellinen ja monipuolisesti eri kasveja sisältävä kuitulisä on erinomaista ruokaa konnille. Sellaista ruokaa, jota ne syövät luonnossakin varsinkin kuivana keskikesänä. Vehreämpää ruokaa on tarjolla keväisin ja syksyisin.

Terraarion sisustus

Konna ei masennu, jos sillä ei ole viimeistä huutoa oleva sisustuslehteen kelpaava terraario. Terraarion silmää miellyttävä sisustus on lähinnä ihmistä varten. Meidän terraariot on karummanpuoleisia emmekä käytä niiden sisustamiseen paljoa rahaa. Konna tykkää kiipeillä, joten terraariossa voi olla jokin sopiva pieni silta, eri kokoisia ja muotoisia kiviä, kyljellä oleva saviruukku luolaksi ja vaikka pieni mehitähti tai jokin muu ei-myrkyllinen kasvi. Kasvi kannattaa olla sen verran korkeassa ruukussa ettei konna pääse syömään sitä mikäli haluaa säilyttää kasvin koristeena. Jotkut käyttävät erilaisia materiaaleja kuten erilaisia hiekkoja, lehtiä, sammalia tai hakkeita terraarion pinnalla, jotka voi rajata pienillä kivillä tai puulastuilla. Terraarioon voi myös tehdä erilaisia polkuja ja rajata erilaisia alueita. Konnat kylläkin saattavat melko perusteellisesti myllätä hienot sisustukset, joten niitä voi joutua uusimaan melko usein.

Vesi, siisteys

Terraariossa on hyvä olla matala vesiastia, jossa vesi ylettyy konnan kilven puoliväliin. Vesi on hyvä vaihtaa päivittäin. Valitettavasti konnilla on tapana pissata ja kakata juuri siihen paikkaan missä ne sattuvat hädän yllättäessä olemaan. Jotenkin tuntuu että ne erityisen mielellään käyttävät vesiastiaa yleisenä vessanaan, mutta ei niitä myöskään haittaa pätkääkään käyttää kökäleitään vaikka tyynynä jos niikseen tulee. Sillä ei konnalle ole niin väliä.

Menneinä vuosikymmeninä oli ohjeita että maakilpikonnia pitäisi kylvetellä. Ei niitä luonnossakaan kukaan kylvetä eivätkä maakonnat ole vesikonnia. Jotkut konnat juovat säännöllisesti, toiset eivät koskaan. Jotkut juovat kuumalla ilmalla, mutta eivät muulloin. Opit kyllä tuntemaan oman konnasi tavat ja persoonallisuuden. Konnaa voi tosin liotella vähän tai suihkutella kädenlämpöisellä vedellä jos ne ovat pahasti lianneet itsensä esimerkiksi ulosteilla. Juuri tänään viimeksi putsailin vauvakonnaa, jonka kilvelle toinen konna oli kakannut.

Kirjoittelen jatkossa lisää neuvoja konnan hoidosta, kuten horrostuksesta ja konnan lisääntymisestä. Saa myös tarjota julkaistavaksi nelivarvasaiheisia vieraskirjoituksia. Ne voivat olla ihan vain esittelyjä omista konnista, kokemuksia siitä kun konnat sairastavat, lisääntyvät, syövät, tekevät omistajiensa mielestä hassuja juttuja, karkaavat ja löytyvät yms. Näitä kaikista kokemuksista voi olla iloa ja apua muille "konnamaakareille".  Voitte myös ehdottaa sopivia aiheita, joista kirjoittaa tai joihin voisi etsiä haastateltavia tai jutun kirjoittajia. Myös nelivarvasaiheisia kuvia saa lahjoittaa blogin kuvitukseksi.

Kenelle lemmikiksi nelivarvaskilpikonna?

Oletko valmis vastuuseen?

Nelivarvaskilpikonna on pitkäikäinen eläin. Se voi elää yhtä kauan tai jopa kauemminkin kuin ihmiset. Maakilpikonnan ottamista lemmikiksi on hyvä harkita riittävän pitkään ja on tärkeä hankkia etukäteen riittävästi tietoa konnan hoitamisesta. Lisäksi jos konna tulee lapsiperheeseen, on tärkeä tiedostaa että vastuu konnasta tulee olla aina aikuisella. Vaikka kilpikonnien hoitaminen ei ole mitään rakettitiedettä, on hyvä että perheessä on ainakin yksi konnan hoitoon hyvin perehtynyt aikuinen joka on valmis ja halukas kantamaan päävastuun konnan hoitamisesta. On hyvin ikävää, että välillä tulee tietoon niitäkin tapauksia että konnasta halutaan päästä eroon koska esimerkiksi murrosikäiseksi kasvanutta lasta ei enää jaksa kiinnostaa konnan hoito eikä perheen aikuisilla ole osaamista, aikaa tai kiinnostusta hoitaa konnaa.

Onko rahaa pitää konnaa?

En suosittele ottamaan konnaa tai montaa muutakaan lemmikkieläintä hyvin vähävaraiseen talouteen. Maakilpikonnalla on hyvä olla riittävä hinta, n. 200-300€. Hinta jo vähän karsii niitä konnasta kiinnostuneita, joilla ei välttämättä oikeasti ole riittävästi varoja huolehtia konnasta asianmukaisesti. Konnan pitäminen lemmikkinä ei ole mitään superkallista. Rahaa kuluu jonkin verran terraarion ja valaisimien hankkimiseen. Vuosittain tai parikin kertaa vuodessa tulee hankkia uudet UV-putket, jotka maksavat joitakin kymppejä kappaleelta. Lisäksi lämpölampun kantakin tulee vaihtoon aika-ajoin.

Pohjamateriaalin hankinnassa voi pärjätä aika pienelläkin budjetilla. Luonnonturvetta ja puhallushiekkaa saa vaikka K-raudasta melko edullisesti säkeissä. Ruokaan voi mennä rahaa lähinnä keväisin ja syksyisin ennen ja jälkeen horrostuksen kun ostat kaupasta esimerkiksi salaatteja. Keskellä kesää ruoka on ilmaista kun voit hankkia konnallesi kasveja luonnosta. Kesällä kannattaa myös kuivata kevääksi ja syksyksi luonnonkasveja, joita voi kuivattuina murentaa tuoreruoan joukkoon. Eläinkaupoissa myytävä Nutrobal-vitamiinijauhepurkki kestää pitkään, joten siihen ei vuositasolla mene montaa kymppiä rahaa, eikä myöskään kalkkiin, jota voi ostaa apteekista tai isoissa säkeissä ruokintakalkkijauheena maatalouskaupoista.

Mitä jos konna sairastuu äkillisesti? On konnia joita ei tarvitse ikinä käyttää eläinlääkärissä ellet sitten halua pitää tapanasi viedä konna esimerkiksi vuositarkastukseen. Joskus konnat voivat kuitenkin sairastua ja tätä varten olisi hyvä pitää jonkinlaista hätävararahastoa eläinlääkärikäyntiä varten. Eläinlääkärikulut voivat olla joistakin kympeistä useaankin sataan euroon.

Meillä aikaisemmin asunut konna Musti, jonka kuntoutin sen jälkeen kun sitä oli ruokittu vuosia virheellisesti ja jolle löytyi ihana, rakastava uusi koti

Onko konnalle tilaa?

Pienet poikaset pärjäävät vallan mainiosti vähän pienemmässäkin terraariossa. Sopiva voi olla vaikka muovinen sängynaluslaatikko, joka voi olla varsin huokeanhintainenkin ratkaisu ja niitä voi löytyä myös käytettyinä. Ensimmäinen terraario voi olla kooltaan vaikkapa 50x70 tai 60x100. Jälkimmäisessä konna voi elellä pari kolme ensimmäistä vuottaan, mutta täysikasvuisella konnalla olisi hyvä olla parikin neliötä tilaa terraariossa. Onhan kodissasi tilaa konnalle myös sen kasvaessa isoksi?

Me teimme ikävältä tuntuneen päätöksen luopua yhdestä täysikasvuisista konnistamme kun jouduimme yllättäen muuttamaan pienempään asuntoon. Konna oli rakas ja siihen oli kiintynyt, mutta oli konnalle parempi että sillä on nyt uudessa kodissaan paljon tilaa. Perheessämme on minun ja mieheni lisäksi myös kaksi lasta ja lemmikkieläimiin liittyvissä ratkaisuissa on aina pohdittava sitä mikä on eläimille parasta, mutta toisaalta otettava huomioon myös se, millä sijalla lemmikki on perheen "hierargiassa". Useinmille ihmiset, varsinkin lapset ovat kuitenkin etusijalla kun olosuhteet muuttuvat.

On myös hyvä tiedostaa, että jos haluaa hankkua useammankin konnan, on aina varattava mahdollisuus siihen että jokaisella konnalla on oltava oma terraario. Pientä ja isoa konnaa ei kannata riskeerata samaan terraarioon, sillä iso voi purra pientä kohtalokkain seurauksin. Kilpikonnien leuat ovat hyvin vahvat!  On yleistä etteivät konnat tule toimeen keskenään tai ne saattavat tulla väkivaltaisiksi toisiaan kohtaan eleltyään pitkäänkin rauhallisesti yhdessä. Jos urosta ja naarasta pitää yhdessä koko ajan, uroksen jatkuvat kosioyritykset voivat olla hyvin stressaavia naaraalle. Myös naaras saattaa ärsyyntyä totaalisesti uroksen joskus varsin jatkuvaankin parittelunhaluun ja alkaa urosta kohtaan väkivaltaiseksi. Stressi voi sairastuttaa konnan. Haluaisitko itse elää olosuhteissa, jossa sinulla ei ole tarpeeksi omaa rauhaa?

Olisi ihanteellista, jos konna voisi ulkoilla kesäisin. Konnaa voi kävelyttää pihalla, mutta sitä on vahdittava aivan koko ajan. Ne eivät ole niin hitaita kuin ehkä luulisi ja lisäksi ne ovat mestareita piiloutumaan ja kaivautumaan. Ne ovat myös parempia kiipeämään kuin voisi kuvitella. Konnalle voi rakentaa kesäksi ulkotarhan tai sitä voi pitää myös parvekkeella terraariossa ellei parveke ole auringon porottaessa hyvin kuuma. Konnan täytyy päästä myös halutessaan varjoon ja viileämpään. Auttaa, jos ne pääsevät kaivautumaan. Luonnossakin ne kaivautuvat syvällekin maahan keskellä kesää kovimmilla helteillä, jolloin niille ei välttämättä löydy edes kovin paljon tuoretta ruokaa auringon kuivattaessa kasvillisuuden. Meidän konnulaisten kesä-asumus on parvekkeelle filmivanerista rakennettu ja akvaariosilikonilla tiivistetty terraario, jossa on parisenkymmentä senttiä pohjamateriaalia, johon on hyvä kaivautua. Kovimmilla helteillä saatamme pitää joitakin aikoja konnia myös sisäterraarioissa.

Onko konnalle aikaa?

Konnan kanssa ei tarvitse varsinaisesti seurustella. Ne on hyvä totuttaa käsittelyyn, mutta ne voivat kyllä stressaantua jatkuvasta nostelusta ja käsittelystä. Niiden elämänmenon seuraaminen on hyvin antoisaa, joskus hupaisaakin. Ihmiset, jotka mieltyvät kilpikonniin, pitävät niitä poikkeuksetta kiehtovina ja mielenkiintoisina seurattavina.

Aikaa tarvitsee kuitenkin löytyä konnan hoitamiseen sen verran, että ehdit seuraamaan käyttäytyykö se mielestäsi jotenkin poikkeavasti tai vaikuttaako tai näyttääkö se sairaalta. Lisäksi välillä pitää vaihtaa pohjamateriaali uuteen, uusia loisteputki, vaihtaa lämpölamppu ja päivittäin ruokkia ja vaihtaa vesi, pestä vesiastia. Jätöksiä on myös hyvä keräillä terraariosta aina kun huomaat että konna on kakkinut. Näin pohjamateriaalia ei tarvitse olla uusimassa niin usein. Jos elämäsi on kovin kiireistä ja jo nyt täynnä tekemistä, ei ehkä ole mielekästä hankkia lemmikkiä, jonka ehdit hoitaa juuri ja juuri, mutta et ehdi nauttia sen touhujen seuraamisesta.

Oletko valmis tarjoamaan riittävän lajinmukaisen hoidon?

Kilpikonna-aiheisissa netin keskustelufoorumeissa tai Facebookin ryhmissä tulee usein eteen keskustelua mm. seuraavanlaisista kysymyksistä: Onko nelivarvaskilpikonna pakko horrostuttaa vai riittääkö pelkkä talvilepo? Voinko pitää konnaa lattiakonnana vai tarvitaanko terraario? Riittääkö jos on lämmittelypaikka ja kaivelulaatikko? Jos konnalle on edellisessä paikassa syötetty hernemaissipaprikaa, hedelmiä, kurkkua, tomaattia tai sitä sun tätä niin voinko jatkaa samaa ruokavaliota?

Jos on iso kynnys opetella hoitamaan ja mm. horrostuttamaan nelivarvaskilpikonna, kannattaa miettiä onko valmis ottamaan konnan lemmikiksi tai minkään muunkaan eläimen. Kaikki eläimet, myös maakonnat tarvitsevat riittävän hyvän lajinmukaisen hoidon. Nelivarvaskonna on horrostava laji. Talvihorros kuuluu sen elämään ja sen on epäterveellistä elää ilman horroksiaan. Nelivarpaat tarvitsevat myös oikeanlaisen mikroilmaston ja pohjamateriaalin, jotta niillä on luonnollista ja niiden anatomialle hyvä liikkua ja jotta niiden hengitystie-elimistö voi hyvin. Tuskin haluat, että konnasi raajat vääntyvät väärään asentoon sen luistellessa lattialla jolloin se ei pääse kunnolla nousemaan raajojensa varaan hyvällä maavaralla. Et varmasti myöskään halua että konnasi saa hengitystietulehduksia kuivalla vetoisella lattialla.

Onhan se hauska katsoa kun konna herkuttelee ties millä. Kyllä ne syövät lähes kaikkea vähän etäisestikin niiden luonnollista ruokaa muistuttavaa kun vaan eteen annetaan. Ihmisetkin syövät usein mielellään kaikenlaisia epäterveellisiä herkkuja ja roskaruokaa ja ajanoloon sairastuvat huonosta ruokavaliosta. Eläimillä, kuten nelivarvaskilpikonnilla on asiainlaita on aivan sama. Tosin ihmisillä, varsinkin aikuisilla on useinmiten valta päättää mitä suuhunsa laittavat. Lemmikkieläimet ovat täysin meidän armoilla ruokinnan suhteen.

On mukava katsella konnansa mutustelevan terveellisiä takapihan villiyrttejä, joiden päälle on ripoteltu hieman matelijoille tarkoitettua monivitamiinijauhetta ja ruokintakalkkia, ehkä myös muserrettu mukaan kuivattuja yrttejä ja villiyrttejä. Nelivarpaat eivät tarvitse herkutteluja esimerkiksi tomaatilla tai hedelmillä eivätkä ne kuulu sen ruokavalioon sen luonnollisella levinneisyysalueella Euraasiassa. Ihmisen tarve hemmotella konnaa ylimääräisillä herkuilla ei ole konnan tarve eikä palvele konnan etuja.

Kuka hoitaa konnaa kun olet poissa kotoa?

Jos asut yksin, tiedätkö kuka hoitaa konnaa puolestasi jos satut sairastumaan niin pahoin ettet kykene hoitamaan konnaa ja joudut jopa sairaalaan? Vaikka se olisi epätodennäköistä, näinkin voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Olisi myös hyvä miettiä etukäteen, mitä teet jos matkustat loman viettoon. Konnan hoitojärjestelyistä olisi hyvä sopia jo etukäteen ennen konnan hankkimista.

Konnan voi ottaa mukaan kesämökille varsinkin jos reissu kestää pitkiä aikoja, vaikkapa useita viikkoja. Kannattaa kuitenkin harkita haluaako stressata konnaa liiallisilla matkusteluilla ja ympäristönvaihdoksilla. On hyvä myös ottaa huomioon minkä verran konna on joutunut matkaamaan esimerkiksi eläinlääkärin luo, jotta konna ei alati joutuisi reissailemaan. Toki konnatkin ovat yksilöitä sen suhteen miten kestävät muutoksia ja paikasta toiseen siirtymisiä.

Kun konnan ottamiselle ei ole estettä

Kun olet harkinnut nelivarvaskilpikonnan ottamista lemmikiksi riittävästi ja todennut ettei konnan hankkimiselle ole esteitä, on edessä vielä harkintaa, mm. hankkiiko konnan kasvattajalta, eläinkaupasta, tai olisiko tarjolla kodittomiksi jääneitä yksilöitä esimerkiksi HeKo:sta, löytöeläintaloista tai eläinsuojeluyhdistyksiltä.

Itse suosittelen kodittomiksi jääneitä tai kipeästi uutta kotia etsiviä tai sitten Suomessa kasvatettuja poikasia. Kaikki eläinkaupat eivät osaa hoitaa maakilpikonnia riittävän hyvin eivätkä ohjeistaa myöskään uusia konnan omistajia asianmukaisesti ja riittävästi. Aivan liian usein näkee puutteellisissa oloissa olevia konnia eläinkaupoissa. Pohjamateriaali voi olla liian kuivaa, vääränlaista materiaalia ja ruokakipossa konnalle huonoa ravintoa. Usein jo pikkukonnien kilven mallista näkee, että niitä on ruokittu väärin. Virheravitsemus johtaa konnan kilven "kupruilemiseen" ja tällöin puhutaan pyramidikasvuisuudesta. Saattaa myös olla että kilpi ei kasva riittävästi muun konnan mukana ja jää ikäänkuin pieneksi. On myös ollut tapauksia, joissa ulkomailta tuotu konnavauva on kenties ollut jo valmiiksi sairas eikä ole elänyt pitään tai sitten se on sairastellut jatkuvasti. Toivon mukaan eläinkaupoissa tietotaito maakonnien hoidosta parantuu lähitulevaisuudessa ja hoito-ohjeita myöskin ajantasaistetaan. On toki myös eläinkauppoja, joissa konnan hoito ja hoito-ohjeistus on ajan tasalla. Usein parhaimmat ohjeet saa kuitenkin kokeneilta kasvattajilta ja kannattaa myös tutustua herppi.net-sivustoon ja sen keskustelufoorumille tietoa hankkiessa.

On toki myös mietittävä haluaako poikasen vai täysikasvuisen, uroksen vai naaraan. Sukupuolta ei tarvitse miettiä poikasta hankkiessa, sillä niistä näkee sukupuolen usein vasta yli viisivuotiaina. Onneksi olkoon, jos olet päätynyt harkinnassasi nelivarvaskilpikonnan hankintaan! Se on tosi kiva laji eikä sitä ole vaikea hoitaa kun vain tietää mitä tekee. Minäkin aloitin alunperin tyhjästä. Hankin ensin riittävästi tietoa ja matkan varrella tieto on koko ajan myös täydentynyt. Olen menettänyt sydämeni noille veikeille "koppasammakoille".  Niin käy useimmille, jotka kilpikonnan hankkivat.

Edit: 23.6. 2016 Halusin vielä kirjoittaa hieman siitä kun olet poissa kotoa. Konna pärjää pari päivää, esimerkiksi viikonlopun yli kyllä itsekseen kun laitat vähän isomman kasan ruokaa tarjolle. Meillä on mieheni isä käynyt n. joka toinen päivä antamassa konnille parveketerraarioon ruokaa joskus kesäreissulla ollessamme. Konnan hoitoa ei ole ollenkaan vaikea ohjeistaa jollekin joka käy reissussa ollessanne konia hoitamassa varsinkin jos voi samalla olla puhelinyhteydessä. Kesällä lähinnä on otettava huomioon se että jos on hellettä, konna pääsee halutessaan viileään. Helteellä on hyvä myös huolehtia että on puhdasta vettä huolimatta siitä onko konnalla tapana juoda vai ei.

Blogin alku

Taloudessamme on ollut nelivarvaskilpikonnia nyt jo usean vuoden ajan. Tätä kirjoitettaessa konnavahvuuteen kuuluvat seuraavat nelivarvaskonnat:

Uros, Jasser on kuoriutunut tietojen mukaan 70-80-luvun vaihteen tienoilla, mutta eläinlääkäri arveli että voi olla vanhempikin, sillä Jasserin kilpi on niin terveen muotoinen että se on saatettu ottaa luonnosta aikuisena. Muutama vuosikymmen sitten maakonnia ei pääsääntöisesti vielä osattu hoitaa niin asianmukaisesti, että kilpi olisi kehittynyt ja kasvan sileäksi, vaan monien vanhempien lemmikkimaakonnien kilvet ovat enemmän tai vähemmän "pyramidikasvuisia" eli möykkyisiä ja epämuotoisia.

Pienempi konna etualalla, Jasser, jonka perässä Camomilla. Nelivarvaskonnaurokset ovat naaraita pienikokoisempia. Urokset ovat täysikasvuisina, n parikymmenvuotiaina suunnilleen leipälautasen kokoisia, naaraat ruokalautasen. Sukukypsyyden nelivarvaskonnat saavuttavat yleensä aikaisintaan reilu kymmenvuotiaina.

Naaras, Camomilla on papereiden mukaan kuoriutunut vuonna 88.

Poikasterraariossa vipeltää seitsemän tänä vuonna kuoriutunutta pientä poikasta. Emme ole ihan varmoja mikä on aiheuttanut konnaimistomme väestönräjähdyksen tänä vuonna, sillä edellisinä vuosina on kuoriutunut vain yksi tai kaksi poikasta kesässä, vaikka munia on munittu 2-5kpl kerrallaan 1-3 kertaa vuodessa. Syynä saattaa olla se, että saimme hautomossa ylläpidetty tasaisempaa optimaalista ilmankosteusprosenttia kuin aikaisempina vuosina.

Alkukesästä 2016 meillä kuoriutuneita kilpikonnavauvoja

Tätä blogia aloin kirjoittamaan siitä tarpeesta, että asianmukaista tietoa nelivarvaskilpikonnien riittävän lajinmukaisesta ja hyvästä hoidosta on niin niukasti saatavilla. Usein eläinkaupoissa ei ole osattu ohjeistaa riittävän hyvää hoitoa. Tietenkään täydellistä hoitoa ei ole olemassakaan, mutta maakilpikonnien hoidossa on aika tarkkaa mitä konna syö, kuinka paljon, kuinka usein, millainen on terraario, valaistus, pohjamateriaali ja että konnalle ehdottomasti toteutetaan sen lajin vaatimusten mukainen talvihorros. Konnalla pitää olla myös riittävästi tilaa ja sillä pitää olla mahdollisuus halutessaan vetäytyä omiin oloihinsa jonnekin hämärään.