Nelivarvaskilpikonna on pitkäikäinen eläin. Se voi elää yhtä kauan tai jopa kauemminkin kuin ihmiset. Maakilpikonnan ottamista lemmikiksi on hyvä harkita riittävän pitkään ja on tärkeä hankkia etukäteen riittävästi tietoa konnan hoitamisesta. Lisäksi jos konna tulee lapsiperheeseen, on tärkeä tiedostaa että vastuu konnasta tulee olla aina aikuisella. Vaikka kilpikonnien hoitaminen ei ole mitään rakettitiedettä, on hyvä että perheessä on ainakin yksi konnan hoitoon hyvin perehtynyt aikuinen joka on valmis ja halukas kantamaan päävastuun konnan hoitamisesta. On hyvin ikävää, että välillä tulee tietoon niitäkin tapauksia että konnasta halutaan päästä eroon koska esimerkiksi murrosikäiseksi kasvanutta lasta ei enää jaksa kiinnostaa konnan hoito eikä perheen aikuisilla ole osaamista, aikaa tai kiinnostusta hoitaa konnaa.
Onko rahaa pitää konnaa?
En suosittele ottamaan konnaa tai montaa muutakaan lemmikkieläintä hyvin vähävaraiseen talouteen. Maakilpikonnalla on hyvä olla riittävä hinta, n. 200-300€. Hinta jo vähän karsii niitä konnasta kiinnostuneita, joilla ei välttämättä oikeasti ole riittävästi varoja huolehtia konnasta asianmukaisesti. Konnan pitäminen lemmikkinä ei ole mitään superkallista. Rahaa kuluu jonkin verran terraarion ja valaisimien hankkimiseen. Vuosittain tai parikin kertaa vuodessa tulee hankkia uudet UV-putket, jotka maksavat joitakin kymppejä kappaleelta. Lisäksi lämpölampun kantakin tulee vaihtoon aika-ajoin.
Pohjamateriaalin hankinnassa voi pärjätä aika pienelläkin budjetilla. Luonnonturvetta ja puhallushiekkaa saa vaikka K-raudasta melko edullisesti säkeissä. Ruokaan voi mennä rahaa lähinnä keväisin ja syksyisin ennen ja jälkeen horrostuksen kun ostat kaupasta esimerkiksi salaatteja. Keskellä kesää ruoka on ilmaista kun voit hankkia konnallesi kasveja luonnosta. Kesällä kannattaa myös kuivata kevääksi ja syksyksi luonnonkasveja, joita voi kuivattuina murentaa tuoreruoan joukkoon. Eläinkaupoissa myytävä Nutrobal-vitamiinijauhepurkki kestää pitkään, joten siihen ei vuositasolla mene montaa kymppiä rahaa, eikä myöskään kalkkiin, jota voi ostaa apteekista tai isoissa säkeissä ruokintakalkkijauheena maatalouskaupoista.
Mitä jos konna sairastuu äkillisesti? On konnia joita ei tarvitse ikinä käyttää eläinlääkärissä ellet sitten halua pitää tapanasi viedä konna esimerkiksi vuositarkastukseen. Joskus konnat voivat kuitenkin sairastua ja tätä varten olisi hyvä pitää jonkinlaista hätävararahastoa eläinlääkärikäyntiä varten. Eläinlääkärikulut voivat olla joistakin kympeistä useaankin sataan euroon.
 | |||
| Meillä aikaisemmin asunut konna Musti, jonka kuntoutin sen jälkeen kun sitä oli ruokittu vuosia virheellisesti ja jolle löytyi ihana, rakastava uusi koti |
Pienet poikaset pärjäävät vallan mainiosti vähän pienemmässäkin terraariossa. Sopiva voi olla vaikka muovinen sängynaluslaatikko, joka voi olla varsin huokeanhintainenkin ratkaisu ja niitä voi löytyä myös käytettyinä. Ensimmäinen terraario voi olla kooltaan vaikkapa 50x70 tai 60x100. Jälkimmäisessä konna voi elellä pari kolme ensimmäistä vuottaan, mutta täysikasvuisella konnalla olisi hyvä olla parikin neliötä tilaa terraariossa. Onhan kodissasi tilaa konnalle myös sen kasvaessa isoksi?
Me teimme ikävältä tuntuneen päätöksen luopua yhdestä täysikasvuisista konnistamme kun jouduimme yllättäen muuttamaan pienempään asuntoon. Konna oli rakas ja siihen oli kiintynyt, mutta oli konnalle parempi että sillä on nyt uudessa kodissaan paljon tilaa. Perheessämme on minun ja mieheni lisäksi myös kaksi lasta ja lemmikkieläimiin liittyvissä ratkaisuissa on aina pohdittava sitä mikä on eläimille parasta, mutta toisaalta otettava huomioon myös se, millä sijalla lemmikki on perheen "hierargiassa". Useinmille ihmiset, varsinkin lapset ovat kuitenkin etusijalla kun olosuhteet muuttuvat.
On myös hyvä tiedostaa, että jos haluaa hankkua useammankin konnan, on aina varattava mahdollisuus siihen että jokaisella konnalla on oltava oma terraario. Pientä ja isoa konnaa ei kannata riskeerata samaan terraarioon, sillä iso voi purra pientä kohtalokkain seurauksin. Kilpikonnien leuat ovat hyvin vahvat! On yleistä etteivät konnat tule toimeen keskenään tai ne saattavat tulla väkivaltaisiksi toisiaan kohtaan eleltyään pitkäänkin rauhallisesti yhdessä. Jos urosta ja naarasta pitää yhdessä koko ajan, uroksen jatkuvat kosioyritykset voivat olla hyvin stressaavia naaraalle. Myös naaras saattaa ärsyyntyä totaalisesti uroksen joskus varsin jatkuvaankin parittelunhaluun ja alkaa urosta kohtaan väkivaltaiseksi. Stressi voi sairastuttaa konnan. Haluaisitko itse elää olosuhteissa, jossa sinulla ei ole tarpeeksi omaa rauhaa?
Olisi ihanteellista, jos konna voisi ulkoilla kesäisin. Konnaa voi kävelyttää pihalla, mutta sitä on vahdittava aivan koko ajan. Ne eivät ole niin hitaita kuin ehkä luulisi ja lisäksi ne ovat mestareita piiloutumaan ja kaivautumaan. Ne ovat myös parempia kiipeämään kuin voisi kuvitella. Konnalle voi rakentaa kesäksi ulkotarhan tai sitä voi pitää myös parvekkeella terraariossa ellei parveke ole auringon porottaessa hyvin kuuma. Konnan täytyy päästä myös halutessaan varjoon ja viileämpään. Auttaa, jos ne pääsevät kaivautumaan. Luonnossakin ne kaivautuvat syvällekin maahan keskellä kesää kovimmilla helteillä, jolloin niille ei välttämättä löydy edes kovin paljon tuoretta ruokaa auringon kuivattaessa kasvillisuuden. Meidän konnulaisten kesä-asumus on parvekkeelle filmivanerista rakennettu ja akvaariosilikonilla tiivistetty terraario, jossa on parisenkymmentä senttiä pohjamateriaalia, johon on hyvä kaivautua. Kovimmilla helteillä saatamme pitää joitakin aikoja konnia myös sisäterraarioissa.
Onko konnalle aikaa?
Konnan kanssa ei tarvitse varsinaisesti seurustella. Ne on hyvä totuttaa käsittelyyn, mutta ne voivat kyllä stressaantua jatkuvasta nostelusta ja käsittelystä. Niiden elämänmenon seuraaminen on hyvin antoisaa, joskus hupaisaakin. Ihmiset, jotka mieltyvät kilpikonniin, pitävät niitä poikkeuksetta kiehtovina ja mielenkiintoisina seurattavina.
Aikaa tarvitsee kuitenkin löytyä konnan hoitamiseen sen verran, että ehdit seuraamaan käyttäytyykö se mielestäsi jotenkin poikkeavasti tai vaikuttaako tai näyttääkö se sairaalta. Lisäksi välillä pitää vaihtaa pohjamateriaali uuteen, uusia loisteputki, vaihtaa lämpölamppu ja päivittäin ruokkia ja vaihtaa vesi, pestä vesiastia. Jätöksiä on myös hyvä keräillä terraariosta aina kun huomaat että konna on kakkinut. Näin pohjamateriaalia ei tarvitse olla uusimassa niin usein. Jos elämäsi on kovin kiireistä ja jo nyt täynnä tekemistä, ei ehkä ole mielekästä hankkia lemmikkiä, jonka ehdit hoitaa juuri ja juuri, mutta et ehdi nauttia sen touhujen seuraamisesta.
Oletko valmis tarjoamaan riittävän lajinmukaisen hoidon?
Kilpikonna-aiheisissa netin keskustelufoorumeissa tai Facebookin ryhmissä tulee usein eteen keskustelua mm. seuraavanlaisista kysymyksistä: Onko nelivarvaskilpikonna pakko horrostuttaa vai riittääkö pelkkä talvilepo? Voinko pitää konnaa lattiakonnana vai tarvitaanko terraario? Riittääkö jos on lämmittelypaikka ja kaivelulaatikko? Jos konnalle on edellisessä paikassa syötetty hernemaissipaprikaa, hedelmiä, kurkkua, tomaattia tai sitä sun tätä niin voinko jatkaa samaa ruokavaliota?
Jos on iso kynnys opetella hoitamaan ja mm. horrostuttamaan nelivarvaskilpikonna, kannattaa miettiä onko valmis ottamaan konnan lemmikiksi tai minkään muunkaan eläimen. Kaikki eläimet, myös maakonnat tarvitsevat riittävän hyvän lajinmukaisen hoidon. Nelivarvaskonna on horrostava laji. Talvihorros kuuluu sen elämään ja sen on epäterveellistä elää ilman horroksiaan. Nelivarpaat tarvitsevat myös oikeanlaisen mikroilmaston ja pohjamateriaalin, jotta niillä on luonnollista ja niiden anatomialle hyvä liikkua ja jotta niiden hengitystie-elimistö voi hyvin. Tuskin haluat, että konnasi raajat vääntyvät väärään asentoon sen luistellessa lattialla jolloin se ei pääse kunnolla nousemaan raajojensa varaan hyvällä maavaralla. Et varmasti myöskään halua että konnasi saa hengitystietulehduksia kuivalla vetoisella lattialla.
Onhan se hauska katsoa kun konna herkuttelee ties millä. Kyllä ne syövät lähes kaikkea vähän etäisestikin niiden luonnollista ruokaa muistuttavaa kun vaan eteen annetaan. Ihmisetkin syövät usein mielellään kaikenlaisia epäterveellisiä herkkuja ja roskaruokaa ja ajanoloon sairastuvat huonosta ruokavaliosta. Eläimillä, kuten nelivarvaskilpikonnilla on asiainlaita on aivan sama. Tosin ihmisillä, varsinkin aikuisilla on useinmiten valta päättää mitä suuhunsa laittavat. Lemmikkieläimet ovat täysin meidän armoilla ruokinnan suhteen.
On mukava katsella konnansa mutustelevan terveellisiä takapihan villiyrttejä, joiden päälle on ripoteltu hieman matelijoille tarkoitettua monivitamiinijauhetta ja ruokintakalkkia, ehkä myös muserrettu mukaan kuivattuja yrttejä ja villiyrttejä. Nelivarpaat eivät tarvitse herkutteluja esimerkiksi tomaatilla tai hedelmillä eivätkä ne kuulu sen ruokavalioon sen luonnollisella levinneisyysalueella Euraasiassa. Ihmisen tarve hemmotella konnaa ylimääräisillä herkuilla ei ole konnan tarve eikä palvele konnan etuja.
Kuka hoitaa konnaa kun olet poissa kotoa?
Jos asut yksin, tiedätkö kuka hoitaa konnaa puolestasi jos satut sairastumaan niin pahoin ettet kykene hoitamaan konnaa ja joudut jopa sairaalaan? Vaikka se olisi epätodennäköistä, näinkin voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Olisi myös hyvä miettiä etukäteen, mitä teet jos matkustat loman viettoon. Konnan hoitojärjestelyistä olisi hyvä sopia jo etukäteen ennen konnan hankkimista.
Konnan voi ottaa mukaan kesämökille varsinkin jos reissu kestää pitkiä aikoja, vaikkapa useita viikkoja. Kannattaa kuitenkin harkita haluaako stressata konnaa liiallisilla matkusteluilla ja ympäristönvaihdoksilla. On hyvä myös ottaa huomioon minkä verran konna on joutunut matkaamaan esimerkiksi eläinlääkärin luo, jotta konna ei alati joutuisi reissailemaan. Toki konnatkin ovat yksilöitä sen suhteen miten kestävät muutoksia ja paikasta toiseen siirtymisiä.
Kun konnan ottamiselle ei ole estettä
Kun olet harkinnut nelivarvaskilpikonnan ottamista lemmikiksi riittävästi ja todennut ettei konnan hankkimiselle ole esteitä, on edessä vielä harkintaa, mm. hankkiiko konnan kasvattajalta, eläinkaupasta, tai olisiko tarjolla kodittomiksi jääneitä yksilöitä esimerkiksi HeKo:sta, löytöeläintaloista tai eläinsuojeluyhdistyksiltä.
Itse suosittelen kodittomiksi jääneitä tai kipeästi uutta kotia etsiviä tai sitten Suomessa kasvatettuja poikasia. Kaikki eläinkaupat eivät osaa hoitaa maakilpikonnia riittävän hyvin eivätkä ohjeistaa myöskään uusia konnan omistajia asianmukaisesti ja riittävästi. Aivan liian usein näkee puutteellisissa oloissa olevia konnia eläinkaupoissa. Pohjamateriaali voi olla liian kuivaa, vääränlaista materiaalia ja ruokakipossa konnalle huonoa ravintoa. Usein jo pikkukonnien kilven mallista näkee, että niitä on ruokittu väärin. Virheravitsemus johtaa konnan kilven "kupruilemiseen" ja tällöin puhutaan pyramidikasvuisuudesta. Saattaa myös olla että kilpi ei kasva riittävästi muun konnan mukana ja jää ikäänkuin pieneksi. On myös ollut tapauksia, joissa ulkomailta tuotu konnavauva on kenties ollut jo valmiiksi sairas eikä ole elänyt pitään tai sitten se on sairastellut jatkuvasti. Toivon mukaan eläinkaupoissa tietotaito maakonnien hoidosta parantuu lähitulevaisuudessa ja hoito-ohjeita myöskin ajantasaistetaan. On toki myös eläinkauppoja, joissa konnan hoito ja hoito-ohjeistus on ajan tasalla. Usein parhaimmat ohjeet saa kuitenkin kokeneilta kasvattajilta ja kannattaa myös tutustua herppi.net-sivustoon ja sen keskustelufoorumille tietoa hankkiessa.
On toki myös mietittävä haluaako poikasen vai täysikasvuisen, uroksen vai naaraan. Sukupuolta ei tarvitse miettiä poikasta hankkiessa, sillä niistä näkee sukupuolen usein vasta yli viisivuotiaina. Onneksi olkoon, jos olet päätynyt harkinnassasi nelivarvaskilpikonnan hankintaan! Se on tosi kiva laji eikä sitä ole vaikea hoitaa kun vain tietää mitä tekee. Minäkin aloitin alunperin tyhjästä. Hankin ensin riittävästi tietoa ja matkan varrella tieto on koko ajan myös täydentynyt. Olen menettänyt sydämeni noille veikeille "koppasammakoille". Niin käy useimmille, jotka kilpikonnan hankkivat.
Edit: 23.6. 2016 Halusin vielä kirjoittaa hieman siitä kun olet poissa kotoa. Konna pärjää pari päivää, esimerkiksi viikonlopun yli kyllä itsekseen kun laitat vähän isomman kasan ruokaa tarjolle. Meillä on mieheni isä käynyt n. joka toinen päivä antamassa konnille parveketerraarioon ruokaa joskus kesäreissulla ollessamme. Konnan hoitoa ei ole ollenkaan vaikea ohjeistaa jollekin joka käy reissussa ollessanne konia hoitamassa varsinkin jos voi samalla olla puhelinyhteydessä. Kesällä lähinnä on otettava huomioon se että jos on hellettä, konna pääsee halutessaan viileään. Helteellä on hyvä myös huolehtia että on puhdasta vettä huolimatta siitä onko konnalla tapana juoda vai ei.
